sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Nyt se tehty

Nimittäin kriisiajan varaaminen fyssarille. Eihän sitä jaksa maata seuraavaan aikaan asti, kun on ollut niin hyvä nousujohde päällä. Mutta tästä tilasta ei itse pääse ylöspäin, vaikka tekis mitä. Just viimeksi ihmeteltiin/ihailtiin fyssarin kanssa, kuinka hienosti yläniska on kestänyt näin kauan...

Tää on kaikista kaameinta, kun jotkut oireet on ollut niin pitkään pois ja sit ne tulee takaisin. Sitä alkaa aatella, että ei kai vaan ne muutkin samat alkuvaiheen oireet tule takaisin ja sit ne varmasti jysähtää.

No, onneks on selkeät syy-seuraus -suhteet, niin tietää, mistä tämäkin johtuu: Yläniskalle paljon rasitusta, kun on seisonut/istunut ja ollut koneella, viime kerralla ei käsitelty sitä ollenkaan ja oon tehnyt sitä pään/silmien kääntöä ja nivel on pompannut taas pois paikaltaan.

Silti aina välillä mietin, että pitäisikö kuitenkin kuvauttaa pää magneetissa mutta enpä taida jaksaa ehdottaa. Kai se lekuri ehdottais, jos näkis tarpeelliseksi.

Turhaa se ois kuitenkin, ei siellä näy kuitenkaan mitään. Ja sehän kuvattiin just 5 vuotta sitten. Ja kivempi olla autuaan tietämätön, jos onkin saanut jonkin aivoruhjeen. Kun elää siinä tiedossa, että kaikki johtuu vaan kaularangasta, niin paraneminenkin on todennäköisempää. Sit jos joku diagnosoi vielä jotain muuta, niin sitten alkaa olla psyyke kovilla.

Ja oonhan mä yhdellä neurologilla jo käynytkin. Se oli se diagnoosi Taysissa: 'Koska muutakaan ei löydy, on kyseessä oletettavissa tension neck -oireisto'. ;) Se on helppo kattoa vaan papereista, että jaah, tämä tyttö on ollut samasta syystä täällä ennenkin, joten samaa diagnoosia vaan kehiin.

Ei kommentteja: