Eloa taloon (Tahdonvoimaa)

Mieheni kaveri tuli kylään, erittäin hauska tapaus. Menossa huomenna pollarikoulun pääsykokeisiin. Johan tuli eloa taloon, kun turkulainen on. Hyvä tyyppi, vihjasin sille yhdestä mun kivasta sinkkukaverista, niin kundi otti puhelimen käteen välittömästi ja soitti sit sille frendille klo 22. Ei jessus. Kyl mä nauroin, kun Turun murre vaan raikui, kun se ei millään antanut periksi, vaikka mun frendi yritti olla kovin hankala. Saas nähdä, mitä tuostakin soitosta seuraa. ;) Monesti näillä on ollut erikoiset seuraukset...

Ei ollut sen arvoista (Tahdonvoimaa)

Näistä tuli ihan sikkerumiakin. Ei todellakaan ollut sen arvoista, että meinasin pyörtyä. No, päivän aktiviteetti on ainakin suoritettu! Hyvä Vaimo -projekti 2009 on alkanut. ;)

Taju melkein läks (Tahdonvoimaa)

Huh, huh! Mikähän nyt on? Eilen oli jo vähän parempi olo ja tänään sit aattelin tehdä joulutortut, kun tulee vieraita. Teinkin ne. Mikä oli seuraus? Melkein taju lähti. Siis ihan käsittämätöntä! Jaksoin just ja just istua pöydän ääressä 10 minuuttia ja käydä vessassa ja sitten oli vaan pakko tulla makaan, kun taju meinas lähteä. Alkoi puristaan ihan pirusti keuhkoja ja kurkkua ja sattua niin vietävästi koko kroppaan. Ei hyvä jumala sentään. Näin tässä käy, että mä en tosiaan tästä parane, kun olo huononee tasaisesti. Mitähän mun kehossa oikein tapahtuu, kun syyskuuhun kaikki meni niin hienosti.

Sairas todistetusti (Tahdonvoimaa)

Tajusin just päivänneeni Kelan lisäselvityksen 7.1.08. Oikeesti vahingossa. ;)

Se joko antaa uskottavuutta keskittymisongelmille huimauksen takia tai johtaa hylsyyn. Täytyneekö soittaa ja ilmoittaa. Pirun, kun kirje ehti mennä postiinkin jo... No, vähän faktaa sairaudesta. ;)

Myönnyin (Tahdonvoimaa)

Taas meni avunpyyntö fyssarille. Oon mä toivoton!
--

Hei,

Nyt on piru irti merrasta. Pää on vielä pahempi kuin viimeksi. En tiedä, mikä siinä on, kun ei lepokaan auta. Se vaivihkaa menee tommoiseksi.

Luuletko, että fysiatrini voi kirjoittaa minulle tehokkaampaa troppia, niin selviän ehkä elävien kirjoissa seuraavaan käyntikertaan?
En tiedä, miksi niska vihaa mua, mutta se on kamala.

Samanlainen pirun pallo taas koko pää, räjähtää varmaan kohta kun on niin tulessa ja tiukka, ja tuntuu, että yhteys pätkii tossa kropan ja nupin välillä, kun se on niin kivikovaa kamaa. Ja ihokin on sellainen, että jossen tietäis sen olevan olemassa, niin väittäisin, ettei sitä ole.

Klotriptyl auttaa onneksi sen verran, että pääsee vessaan ja syömään, mutta muuten on suoraan sanoen surkea olo. Välillä pää sellaista ihmeellistä tunnotonta haperoa ja joku kuormittaa oikealla hermoa, kun sattuu niin vietävästi hampaisiin ja nenän taakse sekä ja korvaan/leukaan. Varsinaista 'särkyä' ei ole mutta sellainen yleisesti sietämätön kiristys ja puristus ja paine.

Oon yrittänyt Buranaakin vetää roppakaupalla mutta turha toivo. Ainoa hyvä asia on se, että tasapaino on parantunut koko ajan mutta siitä ei paljon nautita, kun nuppi räjähtää.

Soitellaan huomenna, jos ootte töissä!

Hyvät alkaneet vuodet. Meitsille ei saa toivottaa samaa. ;)

Lisää dramatiikkaa ja ohjeita Kelan kanssa kirj ailuun (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en pysty istumaan niskani vuoksi koneella 15 minuuttia kauempaa. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on niskan retkahdusvamma, jonka oireisto on pitkittynyt ja tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja muualla Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joudun ajamaan autolla päivittäin ja en pysty tekemään sitä. Niskani ei kääntynyt sivuttain ja en pystynyt keskittymään liikenteessä. Aiheutin useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita yritin tehdä omalla autolla elokuussa. Julkisilla on pystynyt ollenkaan matkustamaan, koska junan tärinä aiheutti minulle oksentelua.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on ollut aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Elokuussa rasituskestävyyteni oli erittäin huono. Asiakkaiden edessa pystyin seisomaan vain 15 minuuttia ja istumaan vain puoli tuntia. Tämän jälkeen niskassa alkoi hermosärky, ja huimaus ja pahanolo pahenivat. Jopa asiakkaat huomauttelivat minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot saivat huonoa palautetta, koska en pystynyt keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö oli minulle mahdotonta elokuussa. En pystynyt istumaan koneella kuin 15 minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen huimaus ja tasapainohäiriöt pahenivat merkittävästi, ja jouduin makaamaan loppupäivän. Myös käteni puutuivat, koska rankani ei kestänyt rasitusta. Jatkuvien tasapainohäiriöiden takia minun oli mahdoton keskittyä työhöni ja tein paljon virheitä, jotka johtivat ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä. Omalla autolla en uskanut ajaa elokuussa, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin yritin työskennellä, oloni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös makaamaan kesken työpäivän sohvalla pahoinvoinnin ja päänsäryn takia. Myös esimieheni oli sitä mieltä, että en voinut edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi, ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista puolta tuntia kohti kahden tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumista. Myös tasapainohäiriöt pahenivat niin, että sain ottaa tukea seinistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja. Sain todella huonoa palautetta työstäni.

Sinnikkäästi olen työskennellyt osa-aikaisesti syys-marraskuussa. Marraskuun puolen välin tienoilla vointini ja toimintakykyni alkoivat merkittävästi huonontua, koska rasituin liikaa työskennellessäni, ja olinkin sairaslomalla 11.12.-31.12.08. Minulla oli tuolloin hirveät hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolo ja tasapainohäiriöt voimistuivat estäen täysin työskentelyni. Tällöin niskaani laitettiin kortisonipiikit mutta niskani on edelleen erittäin kipeä.

Näiden syiden perusteilla olin täysin työkyvytön elokuussa ja joulukuussa 08 ja osittain työkyvytön syys-marraskuussa 08.

--

OHJEITA MUILLE UHREILLE:

- Ei ammattikieltä, vaan kirjoitus inhimillisesti potilaana
- Kerro työnkuva ja perustele työkyvyttömyys/toimintakyvyttömyys siihen liittyen. Ei muuta.
- Ei mitään lausetta, joka voisi viitata ahdistuneisuuteen tai masentuneisuuteen.
- Ei ruikutusta tai anelua.
- Suorat päälauseet, selkeys.
- Neutraalius, sillä sisällön on kohdattava lekurin todistusten ja käyntitodistusten kanssa.
- Tasapainottomuuden tunne tai pahanolontunne ovat huonoja sanoja, koska ne voi kuvitella psyykkisiksi. Mieluummin paha olo/oksentelu ja huimaus.
- Karrigoidut lauseet
- Toisinaan, välillä, joskus yms. epäselvät ajan määreet pois. Se on työkykyinen tai työkyvytön, kokonaan tai osittain.
- Jätä pari kirjoitusvirhettä, sairas kun olet. ;)
- Ei mainintaa lisäonnettomuuksista, vaan esim. rasitus pahensi oireistoa.
--

Toivottavasti joku muukin saa apua vinkeistä! Saa kommentoida niitä lisää. Erityiskiitos Fedjatte hyvistä pointeista!

Leikkisunnuntai (Tahdonvoimaa)

Niinkuin Fedjakin tuossa totesi, niin kyllä tänään todella on loppiainen. Viime loppiaisena taisin olla Lahdessa bilettämässä mutta ei mennä siihen! ;)

Tänä loppiaisena olen keskittynyt funtsiin, miten viedä tätä retkahdusvamma-asiaa eteenpäin. Laitoin mielipidekirjoituksen tutulle toimittajakonkarille luettavaksi ja hän muutti vain otsikon. Se on nyt naseva:

Niskan retkahdusvamma - Paperilääkärien diagnosoimana hölynpölyä. Very good!

Sitten keskustelin ystävän kanssa siitä, miten saada mukaan oppilaitoksia, jotta sai muutaman gradun tai esim. yhden väikkärin tähän taustalle. Potentiaalia olisi vakuutustieteen ja/tai sosiaalipolitiikan puolella. Sitten tajusin, että piru, mähän oon sospolin laitoksella itsekin ja tunnen sieltä kaikki myöhennykseen tarvittavat palikat (lue: kommarit yms.;).

Sit viesti frendille, joka on toimittaja. Ja tsadaa, inboxiin ilmestyi lista ihmisistä, joille hän lobbaa mun juttua ja joihin olla yhteydessä. Cool!

Ens viikolla laitan ilmoituksen TVVO:lle ja yritä etsiä meille graafikon, joka tekee visun. Jos meidän talossa pitäis saada aikaan, voi mennä koko kevät, kun on kiirusta asiakashommien kanssa. Tämä kun on hieman out-the-box -juttu... ;) Se, mitä tarvitaan, on aluksi aika vähäistä: jäsenet, web, muutama itse päivitettävä lehdistömatsku ja uutiskirjepohja.

Sit pistin postia tutulle kaverille, joka aikoo eduskuntaan. Kyllä, häntä kiinnosti teema kovasti! :) Palaamme asiaan.

Mutta yksi ongelma on edelleen ratkaisematta: TERVEYS! Kuka piru meidän kasvot voi olla, kun kaikki me 'aktiivit' ollaan vähän heikossa hapessa.

No, tämä asia ajaa mut huomenna altaalle kokeileen, mitä tapahtuu, kun menee sinne pitkästä aikaa! Käy joko hyvin tai hyvin huonosti... Tähän asti on aina muuten käynyt huonosti. ;)

Ai, tänään onkin Loppiainen (Fedja)

Joululahjaksi tuli "tukku" seteleitä. Ei niin hirmusti, mutta jos oikein optimoi, niin saa sillä ehkä pari vaatekappaletta. Viimeksi olen käynyt varsinaisilla vaateostoksilla 2005. Olisi jo aika saada jotakin laadukasta uuttakin vaatetta. Päätin, että yritän nyt alen aikaan löytää jotakin. Varsinainen CST hoitojakso alkaa 19.1, niin siihen asti voin vielä ylirasittaa itseäni.

No, konkosin sitten linkkupysäkille tuohon parin sadan metrin päähän. Eihän sitä linkkua näkynyt tulevan. Ihmetytti myös jälkien vähyys linja-autopysäkillä. Näytti siltä, että kukaan ei ole noussut bussiin. Toisesta suunnasta tuli bussi, mutta sekin vähän hassuun aikaan. Olin seissyt pysäkillä jo liian kauan aikaa, joten ajattelin hypätä vastakkaiseen suuntaan menevään bussiin ja mennä päättärin kautta kaupungille. Siinä sitten ihmettelin bussikuskille, kun bussi ei tullut toisesta suunnasta. Kuski sitten kertoi, että nythän on pyhän aikataulut. Joopa joo. Kun lehtiä ei lue, radiotakaan ei välillä kuuntele, niin eivät tuollaiset tiedot valu tajuntaan. Lauantaista asti minulla on ollut vähän päästä viikon päivät sekaisin. Eilen olin välillä varma, että on sunnuntai. Lauantaita luulin välillä sunnuntaiksi. Sunnuntaita lauantaiksi ja maanantaiksi.

Ostosten sijaan kävin teella Oulun viihtyisimmässä kahvilassa Cafe Saarassa ja pääsin samalla linkkulipulla takaisin kotiin. Aikaste hyvä nimi tuolla kahvilalla.

Päätöntä (Tahdonvoimaa)

Eihän täs yläniskassa ole mitään järkeä. Se oli kesä-syyskuu jo ihan normaali. Sit yhtäkkiä alkoi oikutella lokakuussa ja nyt se on mennyt vaan pahemmaksi. Tänään meinasi pää räjähtää. Siis ihan oikeasti. Se vaan lyö koko nupin niin jumiin, ettei hyvä tosi. Takaraivo ja otsa ja ohimot on semmosta kivikovaa kökköä. Ja sit hetkessä - paljon parempi. Koitan koko ajan keksiä jotain provosoivia juttuja mutta ei sitä ole. Ei tässä ole mitään logiikkaa.

Tajusin just, että mun on tosi tiukka p-paita päällä pitkästä aikaa. Saa nähdä, onko huomenna kainalot tulessa, kun herää. Sen verran toi puristaa nytkin. Mut ei jaksa vaihtaa, kun on jo melkein unessa. Voi karsee tätä meidän rytmiä. Muakin väsyttää niin pirusti mut silti pitää valvoa... Se on sitä, et kun nukkuu iltapäivään, niin ei tartte olla sit yksin kovin pitkään...

Vastine Kelalle? (Tahdonvoimaa)

Lisäselvitys sairauspäivähakemukseen liittyen

Kirjoitan tämän vaakatasosta sängystä erilliselle dokumentille, sillä en juuri pysty istumaan niskani vuoksi koneella. Kuten fysiatrini lausunnosta käy irti, minulla on hermokudosretkahdusvamma. Hermovammat paranevat hitaasti (1-2 vuotta) ja kuulun valitettavasti tähän ryhmään, jolla oireisto on pitkittynyt ja todella tuskallinen.

Työnkuva:

Työni on tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä vaativaa markkinoinnin suunnittelutyötä staattisessa asennossa näyttöpäätteellä sekä uusien ja vanhojen asiakkaiden tapaamisia heidän tiloissaan, pääasiassa Helsingissä ja Tampereen ulkopuolella.

Työkyvyttömyyden syyt:

Autolla ajaminen:
Työssäni joutuisin ajamaan autolla lähes päivittäin, ja olen huimauksen takia vaaraksi liikenteessä. Niskani ei juuri käänny sivuttain ja tämä on jo aiheuttanut useita vaaratilanteita työmatkoilla, joita olen yrittänyt tehdä omalla autollani. En pysty keskittymään ajamiseen huimauksen takia. Julkisilla on pysty matkustamaan, koska junan tärinä esimerkiksi aiheuttaa minulle pahan olo.

Palaverit:
Olennainen osa työnkuvaani on asiakaspalaverit, joissa tehtäväni on aktiivinen presentointi ja/tai koulutus. Koska niskassani on hermovamma ja pehmytkudokset vasta korjaantumassa, rasituskestävyyteni on todella huono. Asiakkaiden edessa pystyn seisomaan vain joitain kymmeniä minuutteja ja istumaankin vain tunnin. Tämän jälkeen niskassa alkaa hermosärky, ja huimaus ja pahanolontunne pahanevat. Jopa asiakkaat ovat huomautelleet minulle, että mene kotiin tuossa kunnossa. Pitämäni palaverit ja presentaatiot ovat saaneet huonoa palautetta, koska en pysy keskittymään niihin huimauksen takia.

Näyttöpäätetyöskentely:
Niskasäryn sekä päänsäryn takia staattinen istumatyö on pahinta voinnilleni. Kun tuijotan pitkään ruutua, huimaus ja tasapainottumuuden tunne pahenee. Myös käteni puutuvat, koska rankani ei kestä kovaa rasitusta Jatkuvan tasapainottomuuden tunteen takia minun on vaikea keskittyä vaativaan suunnittelutyöhöni ja teen paljon virheitä, jotka ovat johtaneet ikäviin seurauksiin.

Töihin pääseminen:
Työmatkani on 2 kilometriä. Heikon rasituskestävyyden takia en päässyt kävelemällä tai julkisilla työpaikalleni elokuussa 2008, vaikka yritinkin sitä alkukuukaudesta. Omalla autolla en uskanut ajaa tuolloin ollenkaan, koska olin vaaraksi liikenteessä. Alkukuusta, jolloin työskentelin, loni oli toimistolle päästessä niin huono, että oksensin. Jouduin myös toisinaan makaamaan kesken työpäivän sohvalla huonon olon ja päänsäryn takia. Myös työnantajani on sitä mieltä, että en voi edustaa yritystämme tässä kunnossa ja vei minut kotiin useasti kesken työpäivän.

Syys-marraskuussa 08 rasituskestävyyteni oli hieman parempi ja pystyin työskentelemään osa-aikaisesti. Jouduin kuitenkin pitämään jokaista tuntia kohti lähes tunnin tauon, koska rasitus aiheutti minulle niska- ja päänsärkyä sekä kipuja käsiin ja kasvojen pùutumisoireistoa. Myös tasapainottomuuden tunne paheni niin, että sain ottaa tukea seinistä ja esineistä pysyäkseni pystyssä. Myös keskittymiseni herpaantui ja en saanut tuotettua minulle kuuluvia dokumentteja ja sain huonoa palautetta työstäni. Keskity nyt tässä kunnossa mihinkään.

Sinnikkäästi ja parhaan kykyni mukaan olen kuitenkin työskennellyt osa-aikaisesti syys-lokakuussa. Hermostoni on herkistynyt ja 19.11.08 naapurin peruutettua autooni ja niskani saadessa uuden kolauksen, oireistoni pahenikin merkittävästi.

Koko joulukuun sairasloman ajan 11.12-31.12.08 minulla oli kamalat hermosäryt päässä ja niskassa. Myös pahanolontunne ja tasapainottomuus tulivat takaisin. Tällöin niskaani laitettiin myös kortisonipiikit mutta se on edelleen todella kipeä.

Näiden syiden perusteilla pidän, kuten myös hoitava lääkärini ja työnantajani, itseäni täysin työkyvyttömäni elokuussa ja osittain työkyvyttömänä syys-marraskuussa sekä kokonaan työkyvyttömänä joulukuussa.

--

Onko tämä ihan lässynlää-juttu?

Nälkä (Fedja)

Nukkumaanmenoyritys oli taas hyvä. Mutta uni ei sitten yrittänytkään tulla. Sen sijaan tuli niin kova nälkä, että oli lähdettävä köksään. Meni 5 leipäpalaa putkeen kananmunan ja tonnikalan kera. Kädet tärisi ja jalat. Luulin, että nälästä, mutta ei tärinä ole vieläkään kokonaan häipynyt. Päivällä oli tätä samaa tärinää ja viime viikon alussa. Vähän sellainen olo, että olisi Parkinson tai MS-tauti, mutta oli mitä oli. Luulen, että kunhan tässä aletaan toipuileen, tärinä vähenee.

Kumma kun kuuden aikaan olin niin väsynyt, että näin valveunia ja torkahdin syvään uneen tunniksi. Miksi alkaa vireystila heittää taas näin yöllä ihan pyrstölleen.

Uskon asia (Musti)

Monta kertaa olen miettinyt kuinka paljon lapsena elämämme kietoutui uskon asioiden ympärille. Jo pienestä, jotain neljä vuotiaasta aloin käydä siskojeni ja kartanon tyttären kanssa pyhäkoulua. Uskollisesti joka ainoa sunnuntai, koska saimme aina kultaisen kruunun liimattavaksi pyhäkoulu vihkoomme. Ja voittaja oli se tietenkin kellä oli vihkonen ensimmäisenä täynnä.
Pikku kuumeet ei haitannu pyhäkouluun menoa ja käden selkään pyyhkästiin liika räkä.
Kun vuosia tuli lisää uskovainen pyhäkoulu täti alkoi houkuttelemaan meitä kinkereille laulamaan.
Ja siellä me tytöt veisattiin hengellisiä, kuin kirkkokuorolaiset ikään. Mummojen ja pappojen silmät kostuivat ja laulun päätteeksi saimme muutaman kolikon pikku kätösiimme. Iloisina juoksimme kauppa-autolle josta saimme ostettua viikon ainoan tikkunekun, oli se niin ihanaa.

Vuosia kului, olimme ehkä kahdentoista ikäisiä kun meitä pyydettiin eri puolille Suomea esiintymään uskovaisten teltta juhliin. Pari vuotta veisasimme taas hartaasti, mutta sitten virret vaihtuivat iskelmiin... Monesti jälkeen päin olen miettinyt, ettei siitä pitkä matka olisi ollut siirtyä seurakunta nuoriin, mutta ei edes rippikoulu aikana usko saanut meistä enää sellaista otetta kuin pieninä.

Menimme kihloihin ja muutimme yhteen, olimme uskovaisen tätini silmissä susipari, synnissä elävä. Mutta meitä se ei haitannut, olimme onnellisia ilman papin aamentakin. Kunnes eräänä päivänä puhelin pirahti ja tätihän se siellä jutusteli niitä näitä, kunnes vihdoin kysäisi koska aioimme mennä naimisiin. Muistan puhuneeni jotain parista vuodesta, johon tätini paheksuva vivahde äänessään, ehdotti et jos avioituisimme heti hän voisi kustantaa häämme. Sanoin kohteliaasti ei kiitos ja täti sulki puhelimen vihaisena. Ajattelin, ettei tuollainen käytös sovi tosi uskovaiselle. Melkein tasan kahden vuoden päästä tanssittiin häitämme, ihan itse kustantamiamme, ilman uskovaista tätiämme.
Uskon asia on mielestäni jokaisen oma asia, siihen ei voi pakottaa, se on oma valinta. Jokainen uskoo johonkin, minäkin uskon, mutta ei minusta koskaan tule apostolia.

Lyhyt versio mielipiteestä

Ilta-Sanomissa 3.1.09 käsiteltiin elämää paperilääkärien armoilla. Artikkelissa kerrottiin, kuinka sairaat ihmiset julistetaan työkykyisiksi, ja näin ollen tukimuotojen ulkopuolelle, vakuutuslääkärien ja Kelan ”asiantuntijalääkäreiden” taholta. Päätökset perustuvat papereihin, eikä niitä tarvitse perustella. Pelottava esimerkki tästä oikeusturvaa loukkaavasta käytännöstä on jääkiekkoilija Markus Helasen tapaus. Erikoislääkärien julistaessa Helasen aivovamman ja niskavamman takia työkyvyttömäksi vakuutusyhtiön mukaan hädin tuskin ilman luistimia pystyssä pysyvä mies on valmis kaukaloon. Tunnen myös retkahdusvammapotilaan, joka ajaa työkseen taksia. Välillä häneltä lähtee liikenteessä voimat sekä tunto käsistä, ja diagnosoimattoman aivovammansa takia hän unohtaa väistää jalankulkijoita ja nukahtelee rattiin. Vakuutusyhtiön ja Kelan mukaan hän on työkykyinen.

Suomessa syntyvien whiplash- eli piiskaniskuvammojen, sekä niiden yhteydessä saatujen aivovammojen, määrää on vaikea arvioida. Merkittävä osa jää diagnosoimatta terveydenhoitohenkilökunnan puutteellisen tietämyksen ja/ tai skeptisen asennoitumisen vuoksi. Oirekuvauksia ei uskota, ja monet saavatkin diagnoosiksi nettisairauden tai ”pöpipään”. Suomesta löytyy onneksi myös whiplash-spesialisteja, jotka tunnistavat vamman aiheuttaman oireiston huimauksesta näkö-, kuulo- ja autonomisen hermoston häiriöihin sekä hermosärkyihin. Koska hermoston mikrovauriot eivät juuri koskaan näy magneettitutkimuksissa, vamman olemassaolo ja tarvittava kuntoutus voidaan kuitenkin evätä ”tieteellisen näytön puuttuessa”.

Uusimpien tutkimusten valossa whiplash-potilaan positiivinen asenne ja usko paranemiseen nopeuttavat palautumista. Mutta miten pysyä optimistisena, kun invalidisoivia oireita ei tunnisteta tai potilas leimataan hulluksi ja kuntoutuksesta ja tukiasioista joutuu riitelemään jatkuvasti? Elämä paperilääkärien armoilla on aiheetonta kärsimyksen pidentämistä.

Kelasta taas (Tahdonvoimaa)

No niin, nyt selvis. Sain puhelimeen toisen virkailijan Kelasta. Ja kyllä näin, Kela on siis hylkäämässä sairauspäivärahahakemustani ajalta 1.8-31.11. siksi, että olen täysin työkykyinen. Ja nyt sitten pitää lisäselvittää omaa työnkuvaa ja oireita ja perustella, etten ole työkykyinen. Taidan olla ensimmäinen retkupotilas, joka tässä vaiheessa joutuu jo tähän. Mitäs tohon kirjoittelis? Huh, huh... Aika pahan lykkäs.

Helasesta (TV)

Jos joku myöhäiskiinnostui, niin tossa viel yksi videohaastis herrasta. Surkeeta, as always.

Valmis ver1(Tahdonvoimaa)

Niskan retkahdusvamma – Kiistetty oirekokonaisuus

Ilta-Sanomissa 3.1.09 käsiteltiin mielenkiintoista aihetta, elämää paperilääkärien armoilla. Artikkelissa kerrottiin, kuinka vakavasti sairaat ihmiset julistetaan työkykyisiksi/terveiksi, ja näin ollen kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle, vakuutuslääkärien ja Kelan ”asiantuntijalääkäreiden” taholta. Päätökset perustuvat potilasta näkemättä papereihin, eikä niitä tarvitse perustella. Pelottava esimerkki tästä oikeusturvaa loukkaavasta käytännöstä on runsaasti julkisuudessa puitu jääkiekkoilija Markus Helasen tapaus.

Erikoislääkärien julistaessa Helasen aivovamman ja niskavamman takia työkyvyttömäksi, vakuutusyhtiön mukaan hädin tuskin ilman luistimia pystyssä pysyvä mies on valmis hyppäämään kaukaloon. Tunnen myös retkahdusvammapotilaan, joka ajaa työkseen taksia, vaikka häneltä lähtee liikenteessä välillä taju sekä voimat ja tunto käsistä. En haluaisi olla kyseisen kuskin kyydissä, sillä diagnosoimattoman aivovammansa takia hän myös unohtaa väistää jalankulkijoita, ei hahmota vasemmalta tulevaa liikennettä ja nukahtelee rattiin. Vakuutuslääkäreiden ja Kelan mukaan hän on työkykyinen.

Suomessa syntyvien whiplash- eli piiskaniskuvammojen, sekä niiden yhteydessä saatujen aivovammojen, määrää on mahdoton arvioida. Merkittävä osa jää diagnosoimatta terveydenhuoltohenkilökunnan puutteellisen tietämyksen ja/tai skeptisen asennoitumisen vuoksi. Potilaiden kertomiin oirekuvauksiin ei uskota, ja monet saavatkin diagnoosiksi nettisairauden tai ”pöpipään” sekä naurut päin naamaa. Suomesta löytyy kuitenkin whiplash-spesialisteja fysiatrian puolelta, ja sana pätevistä lääkäreistä kiirii kaularankavammaisten tuki- ja vertaisryhmiä pitkin netissä.

Nämä fysiatrit tunnistavat vamman aiheuttaman monimuotoisen oireiston huimauksesta näkö-, kuulo- ja autonomisen hermoston häiriöihin sekä hermosärkyihin ja mahdollisiin aivovamman tunnusmerkkeihin. He osaavat ohjata potilaat oikeisiin hoitoihin, joita vakuutusyhtiöt ja Kela eivät kuitenkaan halua kustantaa. Vakuutuslääkärit voivat mitätöidä alan asiantuntijoiden antamat selkeät whiplash-diagnoosit ja evätä korvaukset jo muutenkin epätoivoisilta, työ- ja toimintakykynsä menettäneiltä potilailta ilman perusteluita. Koska hermoston mikrovauriot eivät juuri koskaan näy edes MRI-kuvissa, vamman olemassaolo on helppo kieltää ”tieteellisen näytön puuttuessa”. Ja vaikka löydöksiä olisikin, selitetään ne johtuvaksi ”jostain muusta”.

Potilaan valitettua kielteisestä vakuutuspäätöksestä seuraa lähes poikkeuksetta hylkäys. Asian edetessä vakuutusoikeuteen tai tapaturmalautakuntaan käsittelyaika on vähintään 6 kuukautta. Tämän ajan hoidot maksetaan itse taistellen samalla korvauksista vuorostaan Kelan kanssa. Pahimmillaan kuntoutusta ei päästä aloittamaankaan, koska potilaan talous on miinuksella ja läheisten lomapakkokin tyhjä. Noin 10 prosentilla retkahdusvammapotilaista oireisto pitkittyykin vuosien mittaiseksi.

Uusimpien tutkimusten valossa whiplash-potilaan positiivinen asenne ja usko paranemiseen nopeuttavat palautumista. Mutta miten pysyä positiivisena, kun useat ammattilaiset eivät tunnista invalidisoivia oireita tai leimaavat hulluksi? Myös tutkimuksista ja hoidoista saa vääntää kättä, ja tuntuu, että tukipäätökset heitetään nopalla. Elämä paperilääkärien armoilla on aiheetonta kärsimyksen pidentämistä. Valitettavia esimerkkejä on lähipiirissäni lukuisia.

Jos tahdot (Fedja)

On tuota yritettyä nukustella, mut ku ei niin ei.

Onneksi jumitus alkoi vähän helpottamaan illalla, kun sai yhden pätkän ihan hiljennyttyä ja rentouduttuakin.

Ihan hyvä sanoitus. Jos ei ihan konkreettisesti sanoja käsitä. Vaikka kuinka tahtoisi ei tätä vaivaa saa pois tahtomalla pelkästään. Mutta ehkä se, että voi voittaa sairautensa. Ei anna sen nujertaa ja viedä elämänvoimaa.

(Pave Maijanen)
"Hän sanoi:

Jos tahdot - sä osaat lentää.
Jos uskot - sä osaat lentää.

Ja hän jatkoi lujin lausein
sieluani raastaen:
Miksi kaiken jätät kesken
kaikki jäljet peittäen.

Miksi myötävirtaan soudat
vastatuulta väistäen,
vaikka aukaista voit haudan,
missä makaat vaieten.

Hän sanoi:

Jos tahdot - sä osaat lentää.
Jos tahdot - sä osaat lentää.

Jos tahdot, sä voit voittaa
juuri sen, joka pahin on.
Ilmaiseksi mitään et saa,
mut jos teet sen saat palkinnon.

Vihollinen seisoo siinä
sinun omissa vaatteissasi.
Mene nyt ja katso peiliin
ja näet vastustajasi. "

Outoa ois (Tahdonvoimaa)

Jos pääsis duuniin! :) Muttei toivoa. Tai siis oon mä hommissa koko ajan, koska en jaksa hakee keltään muulta lekurilta saikkuakaan tähän väliajalle 1.-14.1, kunnes sit on oman lekurin aika jo. Eikä ne mitään Kelasta maksa kuitenkaan. ;) Tosin aion kyllä vääntää niin loppuun asti niiden kanssa, ettei hyvä tosi. Huomenna pyydän Marjaanan esimieheltä ne perustelut mun lisäselvitykseen. Ja sit teen sen pirun oman selvityksen vasta. Aah, onneksi tämä päivä meni nopeammin kuin eilinen... Enää 9 päivää. Se on pitkä aika vaan olla pää pinteessä. On kyllä niin dille olo, ettei koskaan.

Välillä on ihan normaali ja sit taas joku uus paikka lukkeutuu. Aamulla en saanut suuta auki ja leuat ja tärykalvot oli liisteriä. Ei ole enää. No, nyt on sit C0 liisteriä, kun sattuu pirusti hampaisiin. Outoa on. Tänään kävely oli leijumista (uusi oire!) ja illalla sellaista pomppimista. Mutta kyllä kehon hallinta silti muuten on parempaa. Mutta outoa, outoa...

Tosi outoa (Musti)

Nimittäin se että on mentävä kohta yrittään nukkumista, koska aamulla kello soittaa ennen kuutta. Silloin on lyötävä kuteet niskaan ja lähdettävä töihin. Onhan se todella mukavaa kun keski-iässä saa työpaikan, mutta tuo illalla aikaisin nukkumaan meno ja aamulla nouseminen ottaa koville.
On totuttanut itsensä tähän yö valvomiseen, niin ei millään malttas mennä nukkuun, se tuntuu ajan tuhlaukselta, mutta tiedän myös miltä tuntuu aamulla kun silmiin on laitettava tikut, jotta ne pysyvät auki ja suuta revityttä niin, että leukaperissä kolina käy.
On siis lähdettävä sänkyyn, vaikka oon melko varma et kohta kömmin sieltä ylös ja huomaan laittavani yö sumpit ja nakertavani pikkuleipää.
Mites vanha koira tapojaan muuttas... ;)

Callgirl (Tahdonvoimaa)

Hahaa, klo 15.30 soi ekan kerran. Hmm. Exän äiti. Pitkästä aikaa! Olipa kiva kuulla hänestä. Me kun olemme aina tulleet niin erinomaisesti toimeen. Juteltiin siinä sitten niitä näitä ja hups, 1,5 tuntia mennyt.

Sitten soi puhelin uudelleen. Lähes heti perään. Hmm, outo numero. Muistuttaa kovasti yhden meidän työntekijän Minnan numeroa. No, vastasin omalla nimelläni, mikä oli hyvä. Soittaja kyllä kuulosti ihan Minnalta ja oli myöskin Oulusta mutta hei, se olikin Fedja!

Hassua kuulla toisen ääni livenä, kun on vaan lukenut tekstejä. Mut kas, kas, ääni oli ihan kirjoitusten oloinen. Juuri tuon kuuloiseksi olin Fedjan kuvitellutkin. :) Turistiin siinä sitten hyvän aikaa. Ja tullaan varmaan turimaan toistekin.

Kiva, kiva! Nyt lähden päivittäiselle liikkumishetkelleni eli vessaan ja juomaan. Onneksi nuppi on antamassa hiljalleen armoa! Kun vielä hetken magoilee, niin kyl se taas tästä. Jos vaiks pääsis jo altaalle ylihuomenna? En ole kyllä enää ihan varma, olenko flunssassa vai en. Vähän nenä vuotais mutta se voi olla, että ukko on taas kääntynyt patterin kylmässä... Pirulainen sitä! :)

Kone ei taas sammu (Fedja)

Olen joulun aikana ja tällä viikolla rasittanut itseni taas täysin jumiin ja ylikierroksille. Vitsit, ja taas en saa konetta sammumaan ja aloitettua toipumista. Joku tabu kyllä pitää joskus löytää, josta saa vähän apua, että pääsee alkuun.

Paahdetut riisinjyvät (Fedja)

Jos on tylsää, voi kokeilla seuraavaa.

Keitä täysjyväriisiä keskiviikkona. Osa raakoista riiseistä lipsahtaa kattilan viereen, ja jää siihen, koska kokki ei jaksa aktivoitua hellan siivoukseen. Sunnuntaina hellalla keitetään kananmunia. Kun kananmunat ovat valmiita, hella hohkaa kuumana. Tällöin levy pois päältä. Ja yks kaks hoks hoks. Kuinkas käy täysjyväriisijyville kuumalla rautahellalla. Ensin kokeillaan yksi jyvänen. Jyvänen on hetken hiljaa, mutta alkaa sitten liikahdella muistuttaen vahvasti jotain elävää olentoa, joka liikkuu. Jyvänen pullistuu. Hei, tää on hauskaa. Laitetaan lisää jyviä hellalle. Siinä alkaa toukka tai matoarmeija liikkua. Tekee pikkusen ilkeätä kyllä katsella. Pari poksahti vienosti muistuttaen hiukan popcorneja. Kääntelin jyväsiä vähän. Palasin 10min päästä ja popsin paahdetu toukat tai mitä nyt olivatkaan suihini. Kohtuu hyvää. Samalla kyllä huomasin, että hella on ihan karmeassa kunnossa. Rasvaroiskeissa ynnä muuta. Mutta sehän unohtuu, kun vaihtaa huonetta.

Vauvan ja vatsan hoitelua (Fedja)

Onhan tuota aikoihin eletty, kun meikä nousee sängystä vasta 13:30. Ja oli vielä ylläri, että kello on niinkin paljon, kun lopulta siihen vilkaisin. En tiedä varsinaisesti kuinka paljon on tullut nukuttua, kun aamulla taisin mietiskella pari tuntia ja ennen nousemista välillä mietiskellä ja torkahdella.

Viime yönä muuten vähän aikaa omistin ison vatsan. Oli olevinaan vauva vatsassa. Ja jotenkin se liittyi kaveriin, joka sai toukokuussa vauvan. Aivan kuin olisi ollut sen vatsa "lainassa", irtovatsa siis. Liikkuminen vatsan kanssa oli aivan älyttömän vaikeaa ja lähes puuskutusta. Olihan "vatsa" viimeisillään. Siis vauva syntymässä. Unessa sitten sanoin tälle kamulle, että nyt mää vasta ymmärrään minkälaista tämä vauvan odotus voi loppuajasta olla. Eli empatiakyky kasvoi odottavan suurta vatsaa kohden. En jaksanut olla seisallaan. Piti istua. Samalla ihmetytti, että miten se vatsa voi olla näin suuri. Sitä tuli naureskeltuakin. Tuli myös esille ajatus samanaikaisesti (tämä mahdollista vain unessa) etten pystyisi olemaan tämän vamman kanssa raskaana, kun en kertakaikkisesti pystyisi ja jaksaisi kannatella kroppaani ison vatsan kanssa. Eli lähinnä oli ilmeisesti virtuaalikoe aiheesta. Hyvähän tuo on, ettei ihan elävässä elämässä tarvitse kokeilla, kun nyt tietää ihan kokemustasolla mitä se on.

Seuraavassa hetkessä hoisin sitten sellaista pikkulasta. Taisi olla vuoden ikäinen poikalapsi. Pikkuvesselille oli kova pettymys se, ettei isä töiltään jaksanut huomioida sitä ja purki mulle pettymystään. Minähän pidin kidistä ja hoitelin sitä. Äiti oli jokseenkin välinpitämätön, mutta lapsi ei jostakin syystä kiinnittänyt tähän huomiota. Lopulta, kuten arvata saattaa, lapsi kiintyi minuun, kun niin tiiviisti sitä hoitelin ja sen äiti ja iskä olivat toissijaisia tärkeysjärjestyksessä.

Tietty pitsaa (Tahdonvoimaa)

Alistin pitsasta löytämäni 'jutun' omalle elintarviketestille ja totesin sen olleen jalopenon narumuotoon keriytynyt sisus. Söin tyytyväisenä juuri loput pitsapalat. ;)

Jos pystyis liikkuun, ois suklaajädeä viel pakastimessa. Mutta taidan mennä nukkuun, kun ei tuo nuppi tykkää musta.

On muuten vähän hämärä olo (no, ylläri;). Vuorotellen keho ihan jumissa ja sit hetkessä normaali. Siis maatessa! Sieltä se C0:sta, C3:sta tulee. Nuppi ja leuat/korvat jumissa ja C6 antaa periksi kävellessä.

Mitäs seuraavaksi? Paskaahan se on kuitenkin mutta mitä lie?

Ps. Tampereella todistin yhdessä välimeren kasvattien omistamassa pitseriassa, kuinka ensin hinkattiin käsiä hikisiin paidan kainaloihin, koska oli kuuma kesä ja paitaa piti löyhytellä. Tämän jälkeen kädet meni suoraan taikinaan ja syntyi pitsapohja. Onneksi eri kaveri teki mun pohjan. Ja se kyl pesi käsiä koko ajan... Onhan noita epeleitäkin siis! ;)

Pizzaa vai perunaa (Musti)

Tahdonvoimaa oli maistellut paikallista pizzaa ja todennut löytäneensä sieltä hammaslankaa, onkohan muun maalaisilla tapana antaa jo syönnin yhteydessä kylkiäinen. Joka kyllä on hyvinkin tarpeeseen ruokailun jälkeen, mutta että pizzan täytteenä, siitä voidaan olla montaa mieltä...
Kyseinen paikka ei varmaan ole enää lista ykkösenä Tahdonvoimaalle ja onneksi yrittäjiä on pilvin pimein, ainakin täällä Lahden seutuvilla.
En pidä ihmeenä etteikö se tosiaan olisi ollut hammaslankaa, sillä kuulin jokin aika sitten Hollolan puolelta tapauksen joka sai minut melkein oksentamaan. Siskoni tuttava oli käynyt "karvakäsien" omistamassa paikassa ja tilannut tapansa mukaan pizzan. Ensimmäisen suupalan jälkeen hän oli todennut siinä olevan oudon lisä maun, pakannut tuotteen laatikkoon ja vienyt sen Lahdessa sijaitsevaan elintarvike laboratorioon. Tutkimuksen tulos, aitoa spermaa!! :( Hyi hitto, oikein puistattaa, pitikö pizzan tekijän todella tumputtaa keittiön puolella...

Mutta nuo edellä mainitut ovat onneksi harvinaisia, suurin osahan ulkomaalaisten omistamista liikeyrityksistä toimii täysin moitteettomasti ja niissä on hyvä ja ystävällinen palvelu. Itse olemme tykästyneet aiemman asuntomme lähiössä toimivaan pizzeriaan, josta olemme aina saaneet nopeasti, loistavan makuiset, edulliset kebabit ja pizzat. Ystävällinen hymy tervehtii ensimmäisenä tulijoita ja kupillinen kahvia tarjoillaan odottaessa. Joka kerta heitetään muutama sana ja lähtiessä toivotetaan hyvät päivän jatkot. Sen verran monta kertaa ovat jo koti ovella käyneet, ettei tarvitse kysellä osoitettakaan.

Vaikka meillä on pelkästään myönteisiä kokemuksia "karvakäsien" toiminnasta, silti uuden vuoden lupauksen tein, että teen kunnon koti ruokaa perunasta. Siihen en vaan koskaan kyllästy ja siitä saa niin monenlaista herkkua, keittäen, paistinperunoita, ranskalaisia, muusia, laatikkoa, keittoa, uuniperunoita ym.
Kaipa tuo rakkaus perunaan on jäänyt lapsuudesta, koska siihen aikaan peruna oli ehdoton ykkönen ruokapöydässä. Koulustakin saimme oikein luvan jälkeen olla pois, koska oli joka vuotiset perunan nosto talkoot. Vaikka vapautus koulusta tuntui ensin kivalta, varsinkin matikka tunnilta, niin kyyristely pellolla alkoi kohta tuntua hartioissa ja selässä. Mutta ei siinä auttanut muu kuin noukkia pitkät vaot tyhjiksi ja kylällä oli turkasesti peruna peltoja...

Ja kun selästä kirjoitin, niin nyt alkaa todellisuudessa selkä oleen sen verran huonos jamas, että on parempi sanoa, heipparallaa huomiseen!

Puolikas minä ja mädätetty kala(Tahdonvoima a)

Hahaa, puolikas musta on sairas. Oikea puoli. Pikkulevon jälkeen vasen puoli on taas ihan kondiksessa mutta oikea ei! Oikea puoli on kuin liimaa. Hyvä että silmää pystyy kääntään ilman, että pyllyssä tuntuu. Ja kun kättä liikuttaa, kiristää selkää. Hahaa, magic body.

No niin, lekurin ääni kuuluu vasemmalta puolelta:
Rest makes rusty. Act as usual.

Toisella puolella fysioterapeutti heristää sormea:
Kuuntele kehoa.

Tietty valitsen ekan ja menen pistään valkoista pyykkiä koneeseen. Onhan tässä jo levätty koko päivä ja sitä paitsi uusissa thai-pussihousuissa on ollut mansikkahilloa haaroissa (sopiva paikka, keskellä hanuria - eli istuin mansikan päälle!) kohta 2 pvää. Ei varmaan lähde irti. Mutta yritetään...

Mies toi pitsaa. Jami! Söin palan, kunnes löysin mielestäni sieltä hammaslankaa. Mies väitti sen olevan juustoa. Ja pah, ei juusto ole kovaa. Tosin eipä noi etnisen vähemmistön pitseriat ihan korkeelle ole yltänyt suomalaisten terveysviranomaisten tarkastuksissa. Paras oli Tampereen Aleksanterikadun 'Pikkukiinalainen', jossa mm. kanaa säilytettiin huoneenlämmössä...

Haloo, ei Suomessa voi toimia, niinkuin Thaimaan markkinoilla. Mädätetään kalaa 6 viikkoa ja lyödään tulinen kastike päälle, niin turistikin syö paikallista herkkua! Yksi tuttu turisti on tälläki hetkellä aika heikossa hapessa kolmatta viikkoa syötyää tuota!

IS jutusta (Fedja)

Kyllähän juttu liippaa Whiplashejä samoin kuin muitakin vammaryhmiä.

Tässä poimintoja:
"Vakuutusturva on pelkkä vitsi, ihmisillä ei ole oikeusturvaa vakuutusyhtiöltä tai Kelalta korvauksia hakiessaan." (Työtapaturman uhri P.Salo)

"Kyllä osa kollegoista antaa sellaisia lausuntoja, etten tiedä, ovatko he vakuutusyhtiöiden osakkaita vai muuten maksamia." (Ortopedi I. Tulikoura, IS haastattelu huhtikuu 2007)

"Voimattomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunne iskevät hylkäyspäätöksen saaneisiin korvauksenhakijoihin erityisesti siksi, ettei vakuutuslääkärien tarvitse perustella kannanottojaan. Paitsi Helasen, myös esimerkiksi Petri Salon kuitenkin tarvitsee - kaikin mahdollisin keinoin."

"O.Tenovuo asiantuntijalehdessä 2006:
Lääkärin kertoma tapaus: Sivutoiminen vakuutuslääkäri totesi potilaan paperien perusteella työkykyiseksi, mutta kun hän sattumalta hoiti myöhemmin samaista potilasta yksityislääkärinä, diagnoosi oli päinvastainen."

"Koska mitei kaikkien suomalaisten mielestä terveydenhuollossa kaikki on päin p:tä, alkaa olla kriisikeskustelun paikka." (Vakuutuslääkäri I. Torstila)

Tuija Brax:in kommentteja:
"...olen perustanut työryhmän pohtimaan ratkaisukeinoja korvauspäätösjärjestelmän kehittämiseksi."
- Erinomaista. Vielä jos ratkaisukeinot keksitään ja viedään käytäntöön. Onhan tämän aiheen ympärillä aikaisemminkin ollut puhetta, muttei tekoja.
"On harkittava, miten muuttaa vakuutusoikeus nykyistä läpinäkyvämmäksi. Yksi idea on, että potilasta hoitavalla lääkärillä olisi jatkossa mahdollisuus esittää vastaväite oikeuden asiantuntijalääkärille. Jääviyskritiikin kitkemiseksi yksi hyvä keino voisi olla asiantuntijalääkärien sidonnaisuuksien julkinen rekisteri."

"Asiat pitäisi puida yksistään siivilioikeudessa" (P.Salo)

Whiplashvammaisia kiinnostavaa jutussa oli maininta KKO:n ennakkopäätöksestä reilu viikko sitten:
Työntekijälle aiheutui betonilattialle kaaduttuaan aivovamma, vaikka se ei näykkään magneettikuvissa. Vakuutusyhtiö määrättiin maksamaan korvaukset.

Whiplash-vammaisella on joissakin tai aika monessakin tapauksessa myös aivovamma. Näissä tapauksessa lähes poikkeuksetta kuvissa ei näy mitään. Ja onhan ed. mainittu päätös eteenpäin Whiplash-vamman tunnustamiseen. Aivovamman parissa ovat tehneet töitä pitempään ja nyt ovat päässeet tuohon pisteeseen. Miksei sitten Whiplash-vammankin kanssa.

Keskustelu aiheesta jatkuu niskavammafoorumilla!

Hyvä tuokin (Tahdonvoimaa)

No hyvä tuokin juttu oli. Tohon saumaan vois tietty heittää toimittajalle porkkanan whiplashistä. Täytyykin hommata lehti netistä ja tsiikaa tekijä.

Hohhoijaa, tänään on ainakin aikaa tehdä vaikka mitä sängyn pohjalta. Pää on niin kipeä, ettei tartte nousta. Niska ihan kasassa, tietää makaamista siis. Eilen meinas kuolema tulla, kun sisukkaasti jatkoin pientä puuhailua illalla. No, nyt sitten maataan taas.

Ja olin Musti hereillä. :) Valvoin kuuteen, kun särkee päätä niin vietävästi.

IS: Elämää paperilääkärien armoilla (Fedja)

Ilta-Sanomat Plus, Puheenaihe 9, s.64-s.65

"Elämää paperilääkärien armoilla:
Puheenaihe. Vakuutuspäätökset ratkaisee käytännössä pieni vakuutuslääkärien joukko, joka kouluttaa itse itsensä. Monet kysyvät ovatko he vain vakuutusyhtiön kirstunvartijoita. Tapaturma-asioissa suomalaisten usko oikeusturvaan on romahtanut."

Esimerkkitapauksina:
- 2 aivovammaista, jolla ainakin toisella myös niskavamma (Tapaus Helanen)
- Polvivammainen

Whiplash-vammasta ei tässä jutussa ollut. Eli siinä mielessä väärä hälytys. Aivovammasta sen sijaan kyllä.

Lehden voi ostaa netistä, 1e kpl.
Keskustella aiheesta voi niskavammafoorumilla.
Klikkaa itsesi mukaan!

Uneen aika vaipuu (Musti)

Varmaan suurin osa ihmisistä nukkuu jo tähän aikaan, näkee unia lottovoitosta, mutta aamulla herääkin kylmään todellisuuteen, kahvi maitokin on loppu viimeistä pisaraa myöten.
Puolen yön aikoihin väsytti kovasti, mutta kun en mennyt heti nukkumaan piristyin, aloin meilata vanhalle ystävälleni ja sitten tulin tänne Taistelijoitten puolelle.

Viime yönä keskustelin näihin aikoihin vielä Tahdonvoimaan kanssa, mutta nyt taitaa uni olla tullut silmään, koska ei tule enää minkäänlaisia kommentteja. Hyvä niin, eihän tämä mikään normaali valveilla olo aika olekaan, mutta toisaalta onko sen nyt niin väliä. Jos ei nukuta, ei kannata keppuroida vuoteessa.
Kävinkin äsken tankkaamassa riisipuurolla ja jogurtilla nälkäistä vatsaani ja taistelen koko ajan vastaan jotta en menisi kiehauttaan muutamaa kupillista kahvia.
Näen kalpean valokiilan leikkaavan piha-aluetta, kuka tähän aikaan vielä liikkuu. Valkoinen auto pysähtyy talon päätyyn, no sanomalehtihän se sieltä kopsahtaa laatikoihin. Täytysköhän mennä hakemaan, olisin varmaan ensimmäinen tässä talossa joka lukee päivän lehden. En taida jaksaa sittenkään lähteä, laiska kun olen, sillä tiedän vuoren varmasti että mies kuuliaisestii sen kiikuttaa minulle, tullessaan aamulla töistä.

Eikä nykyään lehdessäkään paljon ole mieltä ylentävää luettavaa, ihmisiä tapettu, yökerhon palossa menehtyneitä, rattijuopot valtaa liikenteen, kauppa ryöstetty, nainen raiskattu jne.. Suosiollla siis jätän lehden laatikkoon. Nyt suuta revityttää siihen malliin, jotta kallistun sängyn puoleen ja koitan josko saisin unen päästä kiinni.

Loistavaa, odotamme (Tahdonvoimaa)

Jaahas, sehän on sit huomenna ulkoilun paikka! Eli kauppaan. :) Tai no, katotaan, mihin olo menee. Tämän päiväisen perusteella ei voi juhlia.

Kokovartaloliisteri on kiva asia. No, ainakin olo on erilainen kuin aiemmin! ;) Joko liisteriä/kumia tai sellaista outoa koppuraa. Vaihtelee ihan tunnittain. Kädet tuliset, jalat jäiset. Sillä viisii. Tiedä sit, oliko siedätysstrategia sittenkään niin toimiva. Jatkan, kunnes lähtee henki tai on 14.1. Hmm, voikohan tähän kuolla? No, ei toivottavasti.

Mitäs huomenna (Fedja)

Huomenissa kannattaa tsiikata Iltasanomaa tarkkaan, josko sieltä löytyisi ajankohtaista asiaa Whiplash + Aivovammaan liittyen.

Huhut kertoo tällaista, että juttua pitäisi olla tulossa, mutta huhu ei kerro minkälaista. Mielenkiinnolla odotan huomista, että pitääkö huhu paikkaansa.

Jamas!

Ja mukavaa lauantai-iltaa! :P

Kelasta (Tahdonvoimaa)

Joo, kyllä mä aika tyhmä oon sit kai, koska kolmesti pyysin lisätietoja sekä niiden tarkennuksia ja en saanut niihin vastausta. Ja pyysinpä vielä jonkun muun asioimaan kanssani, mutta ei onnistunut sekään.

No, laitetaan sinne sitten lisäselvitys saatteella: ohessa lisäselvitys, jonka tarkoitus ei minulle selvinnyt. Mulla on jo henkilörekisterilain mukaan oikeus saada Kelasta kaikki tietoa (myös alustavien päätösten perusteet) mutta enpä niitä saanut siis. No, kattellaan mitä selvityksestä seuraa ja palataan sitten valituksen kera, jos tarttee. Ja taatusti lähtee case oikeusasiamiehelle, jos hylsy tulee. Ihan pientä vittuilua oli pakko laittaa mutta loukkauksia ei kannata joo ladella. Kääntyy vielä itseään vastaan.

Ja ettei onneni vaan kääntyisi, niin tietenkin puhelin meni jumiin juuri, kun lisäselvitys-word oli valmis ja tallentamaton. Ja eikun alusta! Voi vittujen kevät ja kyrpien takatalvi tätä nk. elämääni.

Melkein ohi (Tahdonvoimaa)

Huh, taas yksi päivä lusittu. Enää 12 jäljellä. Tämä on ihan kauheeta. Tässä ei ole mitään järkeä. Mä enää tajua, miksi edes yritän sinnitellä eteenpäin, kun ei tästä näytä tulevan mitään. Olo on ollut käsittämätön joulusta asti. Periaatteessa parempi muttei kuitenkaan. Tasapaino ja kehon hallinta onnistuu paremmin mutta pää ja hermosto on muuten ihan paskana.

Välillä olen ihan varma, että halvaannun kaulasta alaspäin, kun koko kroppaa pistelee ja tuntuu, että viimesetkin lihakset on surkastunut. Samoin kädet on ihan jäässä ja välillä melkein tunto pois.

On kyllä tosi kurja olo. Pää oli onneksi aamulla pikkusen parempana kuin illalla mutta nyt taas jumissa. Tänään heräsin siihen, että oli taas hirvee hedari ja koko kroppa tulessa. Nyt ne hedarit ei ole enää hermosärkyä vaan ihan kunnon jumotusta, mitä nyt on, kun lihakset kinnaa.

Olen yrittänyt vähän olla ylhäällä tänäänkin ja se on tehnyt hyvää. Muuten olisin enemmänkin mutta pää estää. Hassua on, että pää kääntyy jumituksesta huolimatta kuin pöllöllä mutta pystysuunnassa homma ei toimi. Mä en enää niele lekurin teoriaa siitä, että kannattelu ei onnistu huonon lihasvoiman takia. Tai sit lihasvoima ainakin katoaa siksi, että hermojuuret on puristuksessa. Varmaan pehmytkudos sen verran arpeutunut, että se painaa hermoja. Vaikka mä kuin hinkkaan annettuja liikkeitä, niin voimaa/tukea ei vaan tule! Niinäkin päivinä, kun joudun makaan, teen jumpat sängyssä mutta silti oon yks märkä rätti.

Ei auta, kun kammeta pystyyn vaan. Hernekeitot meille jo laittelin, että saatiin vanha kinkku kulutettua...

Millä helvetillä mä saan seuraavat 12 päivää kulumaan?

Kela kelaa tyhjää (Tahdonvoimaa)

Tässä vähän mallia sähköpostikeskustelustamme. Kannattaa lukea lopusta alkuun. Jos oisin vähänkin rikkaampi, paska-autot olis jo matkalla Hämeenkadulla, mutta nyt on pakko vääntää, kun alkaa rahat loppua. Ja silti, en saanut vastausta!

Kaikki siis alkoi siitä, että postissa tuli lisäselvityspyyntö, jossa ei kerrottu, mitä sillä piti selvittää. Soitin Kelaan ja täti kertoi puhelimessa (molautti vahingossa syyn), että heidän lekuri on alustavasti sitä mieltä, että olen *täysin työkykyinen*. No, niinpä niin...

Sitten aloin penäämään samaa asiaa kirjallisena, koska en oikein tiennyt, oliko tuo todella se lisäselvitettävä asia vai oliko se joku muu ja vaatiiko se hoitavalta lekurilta lisätoimenpiteitä. Tämmöisen turhan keskustelun sain aikaan. Toivottavasti se vei Marjaanan aikaa ainakin puoli päivää ja sai pienen kyrvän kasvamaan ottaan!

--
Kela ei vastaa. ;)

--
Minä 2.1.09:

Hei,

Em. asiat ovat minulle täysin selviä asioita. Luen kuitenkin rivien välistä, että mahdollinen hylkääminen johtuisi sairauden laadusta ja siitä, ettette usko niskan retkahdusvamman saavan 27-vuotiasta sängyn pohjalle hermokipujen kanssa ilman tasapainoa. Valitettavasti tämä on mahdollista.

Selvitän asiaa 10.1.09 mennessä. En halua olla hankala mutta haluan vain antaa teille olennaiset asiat tiedoksi hakemuksen ratkaisemiseksi, enkä kirjoitella tuulesta temmattua tekstiä, jolla ei ole ratkaisun kannalta mitään väliä.

Voitte myös kertoa terveiset etälääkärillenne, joka ilmeisesti lasipallostaan minunkin työkykyisyyttäni arvioi, että tutustuu ensiksi alan uusimpiin julkaisuihin (mm. LL Timo Miettisen väitöskirja, Whiplash injuries in Finland. Incidence, prognosis and predictive factors for the long-term outcome. Niskan retkahdusvammat Suomessa. Pitkäaikaiset oireet ja ennustavat tekijät, 2005), jossa selkeästi sanotaan, että n. 10 prosenttia retkahdusvammapotilaista kärsii n. 1-2 vuotta pitkittyneestä oireilusta, joka aiheuttaa merkittävää työ- ja toimintakyvyn alenemaa.

Hyvää viikonloppua,
X
--
Kela vastaa 2.1.09:

Hei!

Kela on pyytänyt sairauspäiväraha-asian ratkaisemiseksi
sairauskertomustietoja suoraan hoitotaholtanne.
Kelalla on hallintolain mukaan velvollisuus lähettää
ko. tiedot asiakkaan nähtäväksi ja ns. kuultava asiakasta
ennen päätöksen antamista. Kela myös lähettää pyytämänsä asiakirjat hakijalle tiedoksi.

Kyseessä on siis Kelan pyytämien tietojen toimittaminen asiakkaalle. Asiakas voi halutessaan esittää näkemyksensä asiasta määräajassa, mutta mikäli asiakkaan selvitystä/näkemystä
ei saada, päätös annetaan Kelassa olevilla tiedoilla.

Ystävällisesti,
Marjaana

--
Minä 2.1.09

Hei,

Annan kyllä mielelläni lisäselvityksiä vaikka paperikaupalla, kunhan joku vain kertoo, mitä odotte minun selventävän. Jossen saa vastausta asiaan, niin yritän parhaani mukaan selventää asiaa ilman tietoa siitä, mitä odotatte.

Joka tapauksessa laitan mukaan myös tarkennetun työtuntiraportin ajalta 1.9-31.11.08, mistä näkyy tarkalleen myös työaikojen väheneminen 40-60 prosenttia osa-aikasairauspäivärahahakemusta ajatellen.

Kiitos kuitenkin avustasi ja mukavaa alkanutta vuotta!

Terveisin,
X
--
Kela vastaa 2.1.09

Hei!

Keskustelimme puhelimitse sairauspäiväraha-asiastasi.
Kelalla on jo riittävät tiedot päivärahan ratkaisemiseksi,
emme siis tarvitse lisälausuntoja lääkäriltä.
Perustelut päivärahan mahdolliseen hylkäämiseen annamme
päätöksessä.
(Toim. huom! MITÄ VITTUA?)

Päätöksestä on valitusoikeus ja valituksen liitteksi
asiakas voi halutessaan toimittaa uusia selvityksiä esim.
uuden lääkärinlausunnon.

Ysrävällisesti,
Marjaana

--
Minä 28.12

Lähetin ensimmäisen viestin uudelleen.

--
Kela 28.12:

Hei,

Odotamme selvitystäsi.
Ystävällisesti,

Marjaana

--
Minä 28.12:

Hei ja mukavaa joulun jälkeistä aikaa,

Pyydän teitä vielä ystävällisesti selvittämään minulle sähköpostilla, *mitä* lisäperusteluita tarkkaan ottaan kaipaatte, jotta voin viestiä asian selkeästi lääkärilleni.

Eli toisin sanoen tarvitsen perustelut sille, miksi sairauspäivärahani 11.8-31.8 sekä osasairauspäivärahani 1.9-31.11.08 oltaisiin hylkäämässä. Näitä ei lukenut lisäselvityspyyntökirjeessä.

Mikäli minua koskevia asiakirjoja ei voi lähettää sähköisenä, voitte toimittaa ne kirjallisena kotiosoitteeni niin, että ehdin toimittaa teille 10.1 mennessä lisäselvitykset.

Kiitos!

Terveisin,
X

Kelaa tätä (Tahdonvoimaa)

Kelasta:

Hei!

Keskustelimme puhelimitse sairauspäiväraha-asiastasi.
Kelalla on jo riittävät tiedot päivärahan ratkaisemiseksi,
emme siis tarvitse lisälausuntoja lääkäriltä.

Perustelut päivärahan mahdolliseen hylkäämiseen annamme
päätöksessä. Päätöksestä on valitusoikeus ja valituksen liitteeksi
asiakas voi halutessaan toimittaa uusia selvityksiä esim.
uuden lääkärinlausunnon.

Ysrävällisesti

Marjaana

--
DirtyDeeds oli niin oikeassa. Ei sisältöä, tekstiä kyllä. Mutta mun nuppiin korkeastikoulutettuna ei mahdu kuvio: anna lisäselvitys asiaan, jota emme sinulle kerro. Selvityksesi vaikuttaa kuitenkin siihen, mitä päätämme. Ja kaiken lisäksi, vittuako uus lekurin todistus kertoo mitään mun kunnosta elo-marraskuussa? Hmm. Joku pala tossa ei täsmää logiikan oppitunneilla oppimaani. ;) No, odotellaan sitä hylkäyspäätöstä ja valitetaan sitten. Mähän en tätä casiä häviä. Perkele, kun olen nostanut vasta 3 kuukautta sairauspäivärahaa ja jos tässä vaiheessa alkaa tappelu, niin tuo kyllä aika epäreilua.

Mustille (Tahdonvoimaa)

Niin mä heitin siis sen lattialle, kun meni hermot, kun ei muut tavarat pysyny käsissä. Mäkin meen ottaan toisen palan pannaria. ;)

Outo on (Tahdonvoimaa)

Sen siitä riehumisesta sai! Klotriptyl vei hyvin pääjumin pois mutta nyt on kuuppa taas mukavasti tukossa, kun lakaisin lattian ja tein pannarin. Ja ihan kivikova nuppi. Mutta ei haittaa! Kuvioon sopivasti pistelee myös joka paikkaa. Jalkoja, käsiä, rintaa, mahaa, selkää. On tämä niin hienoa 'elämää'.

Pistely onkin uutta - siis tällä erää! 2003 muistaakseni kaikki alkoi pistelyllä... Voi voi. No, täytyy mennä nukkumaan nyt, kun sai pannaria ja kahvia. Ehkä aamulla on taas parempi olo. Ehkä ei.

Ja kun ei nukuttanut (Tahdonvoimaa)

Niin värkkäsin vielä pannarin. Heitin tosin tossa tehdessä lasin lattialle ja sitä kun tossa siivoilin, niin tietty kroppa tiksas. Kyllä mä ihmettelen suuresti, jos tästä normaali hermosto vielä saadaan! :)

Hirvee vekkikin tuli sormeen, kun käsin keräsin lasin palasia lattialta. Mutta mitä pienistä. Kylmän rauhallisesti nypin lasit pois pinsetillä, laastaria päälle ja kahvin keittoon... Ei paljon pikkuhaavat tunne missään.

Pyhät (Tahdonvoimaa)

Tämä päivä menikin nopeasti. Onneksi. Ollaan tehty miekkosen kanssa yritysten nimianalyyseja ja pussailtu. ;) Ollaan piirrelty nimiluokittelukarttoja yms. mielenkiintoista ja benchmarkattu muutamia jenkkifirmoja, jotka keskittyy nimien kehittämiseen...

Olo on ollut normaali paska. Kuuppa on taas ihan jumissa yläniskasta ja korvien kohdalta ja painaa sata kiloa. Lääke auttaa vähän. Tasapaino on onneksi jees! Myös kestävyys on aiemmalla tasolla. Oon tehnyt kiltisti koukistajat ja ojentajat ja hengaillut pystyssä kuten aiemminkin. Vaikka kuuppa on jumissa, niin eihän siihen kuole. Täytyy vaan yrittää olla aktiivinen, vaikka nuppi onkin mitä on. Onneksi kipuja ei ole, hermot vaan jumittaa.

Paskanjauhantaa (Tahdonvoimaa)

1.1.09. Niinpä niin. Tasan 9 kuukautta kaatumisesta. Jotkut on odottanut tämän ajan vauvaa, toiset tehneet gradua ja kolmannet paahtaneet ulkomailla tai uudessa duunissa. Minä olen odottanut elämääni takaisin. No, ei ole näkyny...

Itse en ole onnellinen kuluneena vuonna mistään muusta kuin siitä, että äiti ja veli sai töitä ja että siskon kurkkupistos on helpottanut. Mutta en osaa vielä iloita siskon puolesta, kun tiedän, mitä kaikkia vaivoja hän sai tilalle. Vasta sitten, kun nekin häviävät!

Mutta hyvä, että edes joillain on hyvä vuosi takana. Ja äitille ja veljelle, jotka ovat kauan hommia etsineet ja jotka ovat taatusti ahkeria työntekijöitä, sen suo, jos joillekin! Mutta niin se menee, että perhe on just niin onnellinen kuin sen surullisimmat ihmiset on. Tällä hetkellä heikoin lenkki ollaan me tyttäret. Mutta mitäpä sitä jauhamaan sen enempää. Siskosta uskon, että hän paranee. Olin itse hänen ikäinen, kun kaaduin motskarilla ja paranin siitä. Tai sanotaan, että elämäni oli toiseen astumiseen asti hyvää, kun ei tiennyt aikapommista sisälläni! Eikä mennyt kuin 7-8 kuukautta.

Itsestäni en ole varma. Kolmas retkahdusvamma ei saa kovin hyvää ennustetta. Vain tuomion. Jollei CST:llä saada kehossa ihmeitä aikaan, minä en parane. Oma kehoni ei siihen yksin pysty. Se on saanut liian monta liian kovaa kolhua ja fiksannut ne hienosti. Ainakin osittain. Nyt kaikki on kiinni siitä, miten hyvin CST:llä saadaan vastetta.
Kaikki on yhden kortin varassa. Jollei tuo auta, kutsuu hauta. Pidän elämääni sen verran arvokkaana, etten aio viettää sitä kituen. Mustahan ei retkahdusvamman takia masentunutta leivota. Se on joko terveys takaisin tai
hiippakunnan vaihto.

Eli jossen tervehdy, teen astronautit. Kun nautti toteaa, ettei pääse enää kotiin mogulillaan maata kiertävältä radalta, niin ei se sinne avaruuteen jää yksin odottamaan, että sekoaa, kituu ja kuolee lopulta nälkään tai hapen puutteeseen. Kyllä se kattelee ensin sitä perheensä kuvaa, sitten lukee rukouksen ja lopulta nappaa sen killeri-pillerin.

Mulla on elämä pelissä. Luulis tuottavan tulosta, koska en ole ajatellut tehdä myrttyyrimurhaa alle 30-vuotiaana. Toki olen valmis siihen, jos vaihtoehtona on kärsimys. Mulla ei ole niin pitkää pinnaa, että oottelin, josko joku keksis jonkun parannuskeinon ehkä joskus jotenkin tähän. Vammaa on tutkittu 1920-luvulta, niin eiköhän sitä olisi jo jotain keksitty, jos ois keksiäkseen. CST antaa lupaavia tuloksia mutta katsotaan, mihin se riittää mun tapauksessa.
Toivotaan siis, että keho korjaa rikkomansa, sillä pidän itseäni liian hyvänä tyyppinä joutamaan mullan alle vajaa kolmekymppisenä. Sitä paitsi retkahdusvammapotilaat ansaitsee 'Mediajeesuksen' tuomaan kaikki systeemistä löytämäni epäkohdat esille. Ja tilastot ansaitsee poikkeaman: Nainen kuntoutti itsensä kolmannesta retkahdusvammasta! Oishan se aika ihme...

Maanantaina meen altaalle, jos pää suinkin sallii. Sitten onkin enää 10 päivää fyssariin. Aattelin vaihteeksi vetää itseni ihan piippuun. Kokeillaan välillä sitä linjaa, kun ollaan sille alettu. Nyt ei ole särkenyt päätä kuin satunnaisesti, niin täytyy aktivoitua. Huonostihan siinä käy mutta aattelin maanantaista alkaa tehdä taas duunia joitain tunteja päivässä - ositettuna siis. Tai vaikken tekis duunia, niin istun koneella ja pelaan miinaharavaa. Tai pöydän ääressä ja kokoan palapeliä. Ei auta muu.

Istutaan ja kärsitään, kun nyt muutenkin kärsitään. Onko sillä väliä enää, mikä huonon olon aste on, jos se kuitenkin on asteikoilla 4-10 aina yli 8? Jospa se johtaisi nyt parempaan lopputulokseen, kuin syyskuussa? Onhan siitä jo 3 kuukautta. Otetaan selvää. Voi olla, että tulee kusiset 2 viikkoa tai sitten selviän huomattavasti paremmin kuin viimeksi! Kerron sitten maanantaina, kuinka kävi.

Nyt yksi tuliaiskookoshiutalepulla ja nukkuun! Huominen on virallinen niskan lepopäivä, koska olen vetänyt siitä 22.12 'kuolemakohtauksesta' tähän asti ns. nupit kaakossa eli enemmän kuin keho kestää. Olen saanut tilanteen just just pelastettua katastrofilta mutta jossen huomenna lepää, niin varmaan tulee kolmoishermohalvaus. Niin painunut pää on kaularankaan ja hermot 'kuormituksessa'. Fyssari kertoi, etten sais puhua pinteessä tai puristuksessa, koska se on liian rujo ilmaisu asialle, joka on kiinni millin sadasosista. ;) Kuulemma belgiaiset CST-gurut puhuu hermojen kuormituksesta, joten nyt mäkin puhun. Kuulostaa hienolta, professional... Eikö? ;)

Nyt - PULLAA.
Luojan kiitos mulla maha toimii. ;) Pimahtaisin lopullisesti, jos en vois syödä ihania herkkuja... Ja pitäähän sitä rakennusainetta olla. ;) Uskottelen siis itselleni, että pullasta saa vitamiinit ja protskut... Ajatus maidottomasta ja gluteiinittomasta ruokavaliosta ei kuulosta mun jutulta. Mutta sitä voisi kokeilla! Fyssari sanoikin, että jossain vaiheessa joudun todennäköisesti kuitenkin keliaakikon linjalle. Kuulemma 95-prossaa retkuista voi paremmin niin. En kyl muista, mistä moinen johtui ft:n mukaan... Jotenkin se liittyi vagushermoon. Mutta miten?

Ps. Päivän turha tieto:
Vagus on latinaksi vaeltaja. Ihan fiksu nimi aivohermolle, joka kulkee aivorungosta vaeltaen sternoa pitkin vaikka mihin rintakehään asti... En nyt muista mihin... Kauas kuitenkin!

Vuoden 2008 tunnelmia (Tahdonvoimaa)

Oi vuosi 2009!

Tuo meille tämän blogin pitäjille sen verran kuntoa, että edes päästään lapioimaan lavallinen paskaa Kelan oven eteen. Ja samaan satsiin vois heittää kaakut myös vakuutusyhtiöiden ikkunoihin.

Alamme kerätä osallistujien nimilistaa heti, kun kunto sallii operaation valmistelut.

Eimen.