, muttei enää itketäkään. Tää tulehdus nyt sitten kertakaikkiaan taas pukkaa päälle. Auttaakohan mun neurolipiditkään mitään. Ne auttaa aivojen toimintaa, mutta liekö auttavat ontuvaa immuunipuolustusjärjestelmää. Yritin saada täksi päiväksi kinesiologisen hoidon. Siellä on yleensä saatu viime kuukausina torpedoitua nämä alkavat tulehdukset. En saanut aikaa. Vähän liian lyhyt varoitusaika. Varoitusmerkit oli olemassa jo joulun jälkeen, joten olisin voinut toimia viimeistään viime viikolla ja varata ajan, mutta ajattelin, että kyllä tämä tästä.
Muutamaan päivään ei ole voinut enää jumpata. Nyt neuraalikudos on niin kireänä tuolla pääkopassa, että unesta ei tietoakaan. Kolmean aikaan kävin tabua ottamassa, mutta ei mitään vaikutusta. Vaakatasossa joka paikkaa kuumottaa. Kädet ja jalat ja koko kroppa oudon tuntoiset. Ja flunssakivut ilman flunssaa ja ranka tuntuu oudon jäykältä entisen jäykkyyden lisäksi. Tuntuu, että miten tätä jaksaa. Tää on sitten vaan yhtä kestämistä. Odottamista sekunti sekunnilta, että menee joskus ohi. Ja kun ei koskaan tiedä kauanko nää tilat kestää. Nousee aina nuo viime ja edellisen vuoden kauhut mieleen, kun tää tulehdustila alkaa tulla päälle. Aivan kuin ittensä sisällä olisi helvetti riehumassa. Mikä kiirastuli siellä polttaa kaiken karrelle ja toimimattomaksi?
Jotenkin tuntuu kummalliselta, että miten tällaisten ehjien nahkojen sisällä, päältä päin katsottuna terveen naisen sisällä, voi tapahtua tällaista kaikenlaista outoa. Niskavamma pelkästään olisi ihan tarpeeksi. Ei tarvisi näitä sekundaarisia suoliston toimintalamoja + immuunipuolustusjärjestelmän lakkoja lisäksi, jolloin hiivat ja virukset pääsee jylläämään.
Mitäkähän sitä oikein sairastaa? Mitä suurta kärsimystä? Aika suurta täytyy olla, että keho on näin lamassa vuosikausia. Miksi vaan sairastaa? Miksi ei parane? Paranisi edes sen verran, että voisi syödä suhtkoht normaalisti ja voisi jumpata vaikka kevyesti ja saisi nukuttua.
Tässä on nyt sitten vaarassa koko CST hoidon aloittaminen, jos tää ei ennen ens maanantaina rupea helpottamaan yhtään.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti