Dodii. Nyt ois aika mennä nukkuun! Hitto, kun innostuin kirjoitteleen koneella vielä stoorin pätkän niskavammafoorumille ja nyt on kuuppa aivan jumissa oikeelta puolelta. Ei vaan jaksa kantaa päätä oikeelta puolelta. Paska pää. Paska ranka.
No, huomennahan saan onneksi ensiapua, kuin fyssari pistää peukalot kallonpohjan kohdille ja hellästi mutta riittävän lujaa mobilisoi nupin irti rangasta. Mä uskottelen koko aika ittelleni, että kyllä se joskus vielä pysyy siellä, missä pitäisi, ilman fyssarikäyntejä, kun vaan jaksan hinkkaa stabiloivia lihaksia ja muutkin kudokset vahvistuu. Millon se sitten on, sitä en tiedä.
Mut sen olen huomannut, että koko ajan pitää treenaa, jos haluaa pysyä kuosissa. Jouluna kun en Kangasalla tehnyt ojentajia 9 päivään (niillä siis haetaan koko vartalon hallintaa ja tukea siihen C7:lle), niin huomasin, että kuormituskestävyys tippui kun lehmän häntä. Nyt kun oon taas päässyt hinkkaan niitä (ja syviä kaulan koukistajia), niin jaksaa kantaa kroppaansa ihan eri tavalla. Sama juttu altaan kanssa. Kun en ole käynyt 1,5 kuukauteen, niin oon ihan lukossa. Kyllä se on pakko vaan vääntäytyä sinnekin, jossen nyt saa fyssarilta VIHDOIN uusia liikkeitä alarangalle.
Mutta uusia liikeitä ei tipu niin kauaa, kun yläniska kettuilee. Kun ei niistä ole hyötyä, jollei yläniska kestä tehdä niitä. Loogista. Millonkohan mä uskallan kertoa fyssarille kehittämästäni pullojumpasta? Siis mikä ei tarkoita haban nosto kohti suuta olutpullo kädessä. ;) Toisaalta, hänhän kyllä sanoi, että saan tehdä mitä lystään, kunhan en remmo tai riko itteeni enää kertaakaan...
Tänään tein jotain tosi outoa, jotain mitä en ole kokeillut ainakaan 9 kuukauteen. Istuin lattialla tyynyllä vahtaamassa pannaria ainakin 10 minuuttia. Outoa se oli mutta enpäs ois pystynyt tohon ollenkaan vielä elokuussa. Silloinhan en pystynyt istuun minuuttiakaan ilman selkänojaa, mutta nyt se luonnistui. Pienet asiat on niitä merkkejä, et eteenpäin on menty. Mutta väitän, että veikkaukseni ei osu kovinkaan väärään, jos voisin palata about normaaliin rytmiin vuoden 09 lopussa. Katotaan, kuinka lähelle osuu. Sit jos 09 loppuvuonna oon viel samassa jamassa, kun nyt, niin sit alan miettii Bransonin haastamista...
Ps. Musti, oon ihan varma, ettet tehnyt neuraalikudosliikkeitä koulutusmatkalla Ylivieskassa. Olenko oikeassa? ;) Ja joo, parempaa huomista todellakin itse kullekin, Mustin sanoja lainaten.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti