Jos valvoisikin joka toisen yön. Viime yönä nukuin puolen tunnin pätkissä. Tänään meni päivällä rytmit sekaisin, kun kävi tietokonetta muokkaamassa OYS:n kommunikaatiokeskuksen juippi. Juipilla oli polvi sökönä ja mun piti jännittää, että pääseekö hän ylös tuolta tietokonepöydän takaa, kun istuskeli siellä ihmettelemässä jonkin aikaa tietokoneen takaosaa. Kysyin minne soitetaan, jos et pääse. Keksin sitten kyllä itsekin. Apuvälinelainaamoon, että voisivatko tuoda apuvälineitä, että saataisiin apuvälineasentaja pöydän takaa seisaalleen.
Kerrankin olin kohtelias ja tarjosin juipille teetä. Hänelle kelpasi vihreä Lime-vihreä tee ja kehui sitä hyväksi. Kyllä ne nuo suomalaiset miehet osaa.
Joo. No siitä jäi putki päälle, jota ei meinaa saada katki. Ja eksyin koneelle liian kauaksi aikaa. Joka entisestään lisäsi rasitusta, kiristystä ja kierroksia. Kiristystä kiristystä. Lopulta kun kiristys menee niin yli, että sen löysyyttäminen tunnissa kahdessa ei onnistu, astutaan epätoivon yli ja unohdetaan koko juttu. Ja valvotaan.
torstai 15. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti