Oli kuulemma rintaranka edestä vaihteeksi aivan jumissa, mutta se on kuulemma parempi, kuin että yläniska ja pää. Mitä alemmas jumitus laskee, sen parempi juttu. Kertoo, että alkaa olla jonkin näköistä hallintaa ja voimaa yläruhossa.
Tapasin muuten aulassa odotellessani naisen, joka oli ollut pahassa autokolarissa 2 vuotta sitten. Niska tuusan nuuskana. Kaikki hoidot oli juossut läpi ja sitten vihdoin löytänyt ko. paikan. Helsingistä kulki aina Tampereelle hoitoihin, ja kulkee edelleen 2 kuukauden välein.
Fyssari oli tosiaan buukannut meidät vahingossa päällekkäin. Mennyt huolella aikataulut sekaisin eilen. Mutta sinänsä lohdullista, että se rouva ilmoitti heti, että hän voi mennä shoppailemaan tunniksi, kun oli jo shoppaillut 5 tuntia!
Katoin kateellisena häntä ja kysyin, että mistä lähtien hän on voinut shoppailla 5 tuntia päivässä noin pahan niskavamman jälkeen. Kuulemma 1,5 vuoden jälkeen onnettomuudesta. No, huh, huh. Sitä ootellessa. Kyllä fyssari taas tänään lohdutti, että mäkin pääsen vielä shoppaamaan, kun vaan jaksan olla kärsivällinen ja sisukas. Ei kyllä paljon lohduttanut mutta kai siihen täytyy vaan uskoa.
Kotireissulla päätin kiepata viel takaisin Pancho Villan kautta. Käyttämättömiä lounareita kun on lompakko täysi. Piti mennä 9 minuuttia pienessä juustoburgerissa mutta paskan marjat, venasin 30 minsaa. Onneksi oli kauluri mukana, niin sain tungettua sen perseen alle kovalle penkille. Luonnollisesti kovalla alustalla istumistahan kannattaa välttää, koska säikähtäneet hermojuuret ei tykkää siitä, että ne altistuu paineelle.
Seuraava hoito on 12.2. Aattelin, että sitähän vois raahautua porukoille täksi väliksi. Vähän ympäristön vaihdosta. Siellä tosin ei tule käytyä sit altaassa, kun ei siinä lähellä oikein ole mitään mestaa. No, täytyy funtsia.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti