Huh, huh huhkittu on (Tahdonvoimaa)

Eiköhän nyt ole huhkittu ihan tarpeeksi. Koko päivän värkkäsin yhtä toista juttuani, jo ostettua, joka on dediksestä myöhässä ab. 2 kk:tta. No, kyllä päätoimittaja ymmärsi mutta itselleen se on aina tosi noloa. Kirjoitin sen edellisenkin osan ihan 'pössyssä' syyskuussa, kun oli PAKKO, mutta paljon se oli saanut silti kehua. ;)

Heitinpä sitten uuden jutun mukaan myös draftin whiplash-artikkelista. Katsotaan, kuin käy. Pitääkö juttua liian provosoivana vai sainkohan pt:n ylipuhuttua? ;) Yritin parhaani. Vetosin asian akuuttiuteen (IS 3.1.09) ja mielenkiintoisuuteen ja esitin, että kirjoittaisin rehellisesti omalla nimelläni ja kertoisin oman tarinani. Voi veljet.

Mietinpä vaan, että jos mulle ei olisi suotu tätä kirjallisen ilmaisun perustaitoa ja jollen ois tätä ammatiksenikin tehnyt, niin ois muuten ollut tylsät ja turhat 9 kuukautta. Nyt olen saanut aikaan vaikka mitä hyvää! Tuntuu muuten siltä ekaa kertaa, ettei yhteiskuntatieteellisen opinnot (eikä markkinointiosaaminen) olekaan valunut hukkaan, vaikka päivätyöstä saikulla ollaankin!

Nyt Klotriptylit nassuun ja nukkuun. Adjö.