torstai 15. tammikuuta 2009

Paskat nukkumisesta (Tahdonvoimaa)

Eihän täs talossa voi nukkua, kun yks asentaa hirveellä höökyllä jotain uutta avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmää meitin kakkoskoneelle, jotta voisi tehdä sillä mm. nettisivuja yms. kivaa helposti! DD ja Fedja tietää, mitä sivuja... Vähänks siistii!

Mä taas tuijotan himoiten Fazerin sinisten tyhjää rasiaa pöydällä. Äsken iski jo niin hirvee himo, että koitin latialta kaivaa sinne vahingossa pudonneita suklaita. No, ei ollut kun kasa mun tukkaa ja tyhjiä kuoria, pari postikorttia, kirjoja ja kynä.

Tämä mun tukka on ihan kaamean pitkä, kuiva karho. Play-off -letiksi sitä kutsun. Leikkautan sen vasta, kun oon terve. Edellisen kerran olin kampaajalla toukokuussa 08 ja siitä seurasi 2 viikon hedari, tietty! Se mimmi repi takaraivoa kammalla vähän turhan lujaa, vaikka sanoin 5 kertaa, että big no, no! Ja sit kehtas ehdottaa, että pestään tulla laarissa, vaikka olin just sanonut, että oon loukannut niskani aika helvetin pahasti ja sitä ei saa käännellä, väännellä tai repiä. Ei pitänyt minään.

Eikä sitten voinut fyssarikaan varoittaa, kun ties, mitä tosta kampaamoreissusta seuras. Oon edelleen katkera hänelle. No, ehkä hän aatteli, että antaa tytön itte oppii rajansa.
Tervehtymiseen asti saa tukka kasvaa, ja kampaajakaveri välillä vähän siistii ja pätkii latvoja ja etutukkaa. Nautitaan nyt pitkistä hiuksista hetki, kun niitä ei ole ollut 8 vuoteen. Huomenna uhkas kyseinen saksimaakari lampsia mun luokse kylään. Ans kattoo, mikät on vibat CST:n jlk. Voipi olla, että ilta menee horteessa, mikä olisi hyvä asia... Ois ainakin ollut onnistunut sessio.

En ees viitsi sanoa, että menen nukkuun, kun en mee kuitenkaan. Se mahdollisuus meni jo. Mä alan piinata tota digidemonia siitä, mitä se tossa koodailee. Hyvät huomenet!

1 kommentti:

Fedja kirjoitti...

Täällä on ihanat kuivalatvaiset kutrit kanssa. Ja otsatukkaa nyhdetään samalla metodilla kuin siellä. Aikaisemmin otsatukan leikkauksen jälkeen oli vielä korjausleikkausta, mutta sekin on jotenkin jäänyt. Ja sitten taas leikataan, kun silmmille tulee.

Viimeinen kampaaja joskus keväällä. Oli sen verran kauhukokemus, että uskaltaneeko tuota koskaan enää. En sanonut heti alussa, että nyt varovaisesti. Välillä sanoin, mutta minkäs kampaaja tyylilleen. Oli kovat otteet.

Jos seuraavan kerran menen, ensin kerron miten mun päähän saa koskea ja vaadin, että se toimii niin kuin olen pyytänyt.

Tosin siinä säästä melkoisesti rahnaa, kun ei mene. Siitä olen hyvilläni.