tiistai 13. tammikuuta 2009
Valvoisko aina vaan (Fedja)
Mitäkähän sitä tekisi. Alkaisiko valvomaan sekä yöt, että päivät. Testaisi samalla missä vaiheessa joutuu hourulaan. Ja sieltähän en sitten pääsisi enää takaisin, koska saisivat mulle useamman diagnoosin aikaiseksi varmasti psykoosista lähtien: Potilas valittaa outoja oireita. Taitaisin myös traumatisoitua aika pahasti siitä kohtelusta minkä saisin. Ensin lompsat ja kaikki henkilökohtainen kama veks ja yleiseen säilöön. Identiteettihän siinä viedään samalla. Lopullinen niitti olisi, jos laittaisivat lepositeisiin rauhattoman kaverin, siis minut. Kaameinta vapauden riistoa mitä tiedän tässä yhteiskunnassa. Kaveri laitettiin vähän rauhoittumaan lepositeisiin, kun oli hermostunut siitä, että hänet tuotiin hoitoon, vaikka äiti olisi eniten tarvinnut hoitoa. Lepositeisiin siis. Hän anoi, että älkää jättäkö häntä yksin sidottuna olemaan. Niin vain jättivät. Erittäin lämmin, parantava ja ymmärtävä ilmapiiri.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Noi lepositeet ei muuten kuvaa itse aktiviteettiä juuri ollenkaan. Siteissä olo yksin kolkossa huoneessa on varmaan kaikkea muuta kuin lepoa - ainakaan hermoille. Siis nyt puhun hermoista psyykemielessä.
Ja Fedja, me kaikki whiplash-potilaat kuuluttaisiin hourulaan aika monenkin lekurin mielestä. ;)
Mutta lohduttavaa on tieto, että lekuritkin (kaikessa 7 vuoden medikalisoituneessa valtakunnassaan eli lääkiksissä) on vain ihmisiä, jotka tietävät asioista vain sen verran, kuin moderni koululääketiede pystyy selittämään - ei ole paljonkaan.
Ja samat ihmisyyden peruslait pätevät myös heihin: jossei jostain ole tietoa, tai omakohtaista kokemusta, ei sitä voi olla olemassa, vaan se on kuvitelmaa, mielikuvituksen tuotetta. Kun jostain asiasta vallitsee epävarmuus ja erimielisyys, yksilö kääntyypi sen ryhmän kannalle, kumpi on enemmistö. Ja mitä vakuuttavampi enemmistö on asemaltaan, sen vahvemmin siihen luotetaan.
Ja lääkärikunta itse ruokkii omaa asiantuntijuuttaan ja peittelee epävarmuuttaan mm. tässä whiplash-asiassa. Ei sovi koululääketieteen mentaliteettiin, että jotkut asiat vaan ON, eikä niitä voi selittää tai järjellä perustella. Ja etenkin, kun ryhmällä on ns. portinvartijan rooli yhteiskunnassa, yksittäisten lekurien on aika vaikea olla vaikka tästä whiplash-asiasta julkisesti eri mieltä, kuin enemmistö. Muuten saapi sen sama hullun leiman otsaansa, kuin potilaatkin... Ja se siitä uskottavuudesta tieteellisissä piireissä.
Mutta heti, kun whiplash-oireille saadaan ns. tieteelliset perusteet, eli tietoa siitä, mitä hermostossa oikeasti tapahtuu, ääni noissakin torvissa muuttuisi. Sitten kaikki hokisi, että kyllähän me tämä on jo kauan tiedetty, mutta...
Niin, ja jos oikein olen ymmärtänyt, niin myös vakuutusyhtiöt ovat pitäneet huolen siitä, että whiplash-oireet menevät potilaiden kuvitelmien piikkiin. Tässä vaiheessa, kun portinvartijat itse määrittelevät kaikki pelin ehdot, ei potilailla ole nokan koputtamista. oneksi maailmalta on saatu yhdeltä jos toiseltakin tutkimustaholta varsin vakuuttavaa tietoa siitä, mitä muutoksia hermossa tapahtuu esim. niska- tai aivovamman sattuessa, vaikkei mitään tieteellisiä kuvantamistutkimuksia saada sitä puoltamaan.
Välillä mietin, miksi semmoinen ala kuin neuropsykologia on edes olemassa, jos kerta neuropsykologiset oireet ei ole mitään? Ihan helvetin turhauttavaa toimia sillä kentällä, jos mikään muu kuin kliiniset löydökset ei kelpaa todistusaineistoksoi em. tapauksissa...
Niin, ja itse en ole lepositeissä ollut, mutta voin kuvitella... ;)
Lähetä kommentti