Eli onkohan huonompi vai parempi, että kalvot on liisteriä kuin kovaa korppua? Hmm. Unohdin kysyä ja nyt joudun pohtimaan asiaa maanantaihin asti. Kaiken järjen mukaan se vois olla parempi? Mut järjellä ei ole paljon sijaa tässä jutussa.
Pohdin silti.
Aluksi kalvot vaan oli. Kalvot?! Never heard. No, kuulemma kyseessä oli ns. spinaalishokkivaihe. Hermosto on niin tiltissä, että se ei ees tunne mitään. Ei ollut kipujakaan. Eli se hetki, kun kalvot on mennyt suppuun ja hermosto oli vetäytymässä suojaustilaansa.
No, sitten rämähti kaikki oireet päälle, kun kalvot lakkas toimimasta ja homma meni riittävän pahaksi. Meni yhtäkkiä koko kroppa ihan jumiin.
Nyt sitten kun hoidoissa on rampattu 9 kuukautta alkaa tunteakin jotain. Huomaa todella, että semmoset kalvot on olemassa, koska ne toimii edes jotenkin. Ensin ne tuntui sellaiselta ihmeelliseltä haperolta. Mitä vois kuvitella märän villalangan olevan. Semmoista kuivaa repäleistä söheröä, mistä ei kudota edes vauvanuken tossua.
No, nyt välillä hapero-olo menee pois ja tilalle tulee sellainen liisteri. Ihan kuin kalvot ois venyvää liisteriä/liimaa, mitä roikkui pienenä seurakunnan kerhossa mun hiuksissa, kun sohlasin Erikeeperin kanssa. Mutta onkohan se hyvä vai huono?
Jotenkin aattelis, että se on hyvä, että se kalvo vähän venyykin, niinkuin sen pitäisi. Eihän se kovin elastista matskuu ole mutta vähän pitäis joustaa. Olettaisi, että liisteri-jousto on parempi kuin hapero kova kökkö? Hmm.
On tämä hienoa olla tällainen supertunteva ihminen. Joku toinen ei tuntis mitään muuta kun huimauksen, tinnituksen ja säryt mutta mä aistin jokaisen muutoksen tunteena joka pirun kalvossa. Fedjalla sama?
Ja vaikka kuin yritän olla tarkkailematta sitä, niin tunnen silti.
Äh, outoja juttuja. Mä meen nukkuun ja jatkan mietteitä huomenna...
Tekstit
2 kommenttia:
Luulisi liisterin olevan parempi. Mulla aina parempi tilanne silloin, kun kalvot "joustaa". Esim. tuossa tulehdustilassa hermosto menee "ihan suppuun" ja kireälle. Jollakin lailla mulla on vielä tuo kuvailemasi spinaalishokkivaihe lähes koko ajan päällä.
Eli näin ollen nukahdan hyvillä mielin. Sen lisäksi, että osaan huijata itseäni, niin myös Fedja on hyvä lohduttaja... ;)
Joo, on se muuten totta, että pahin olo on kyllä silloin, kun on kaikki ihan pinkeellä. Tänään kysyin totakin fyssarilta, eli meneekö suppuun selkäydin, hermojuuret vai kalvot vai mikä helvetti ja miksi?
Vastaus oli:
Kun voisinkin sulle tohon tarkasti vastata.
Mulla on helppoja kyssäreitä nääs... ;) Mutta on tää kyllä yhtä persettä koko vamma. Mä väitän, että halvaantuneet kävelee ennemmin kuin mitä whiplashiin löytyy "yksi toimiva hoito". Johtuu tietty ehkä siitä, että koko selkäytimen vammaa tutkitaan paljon enemmän kuin näitä outoja "osittaisia" vammoja. Tiedätkö, miksi muuten niskan revähdysvamma ei aina ole whiplash? Esim. mulla on diagnoosina 13.4 eli kaularangan venähdys... Mitäköhän eroa sitten on whiplash-vammassa, kun oireet on kuitenkin samat? jos ei kerta tiedetä, mikä venähtää, juuret vai itse ydin, niin miten vammoille voi olla ees eri luokitteluita? Onko vakuutuslääkärit määrännyt kaikki ei-niin-tappavat kaularankavammat kuuluvaksi venähdyksiin ja vasta, jos on ligamenttirepeämiä saa whiplash-diagnoosin? Tai millä perusteella mri-kuva tulkitaan edes neuraalikudosvammaksi? Onkohan se niin, että jos nivelsiteissä on jotain, niinkuin esim. mulla oli se kulmakiilautuminen takaligamenttirakenteissa... Mitä sit tarkoittaakaan...
Mietinpähän kuitenkin vielä yötä myöten.
Lähetä kommentti