Kiusaaja (Fedja)

Ei auttanut Tahdonvoiman loitsut kuin hiukkasen. Niin, että mikä kiristää? Ja kuka kiristää. Joku naru-ukko tai akka, joka pitää mua sätkynukkenaan. Laittaa mut kärsimään kaikenlaista, että itken ja sitten itse nauraa puun takana ja vetelee naruista:

Vähän liian sinnikäs tuo Fedja. Ihan pihalla 1. tapaturman jälkeen ja silti vaan yrittää elää normaalia elämää. Ei tajua, että on vähän pahemminkin osunut niskaan ja päähän. Liekkö luuli syntyvänsä uudeksi ihmiseksi, eikä sen takia tajunnut. Yksin on taistellut koko järjestelmää vastaan ja onneton ei ole vielä nujerrettu, vaikka kovasti on yritetty, lähes koko lääkärikunnan voimin. Vielä siinä henki pihisee ja välillä osaa olla jopa tyytyväinen. Vähän liian sinnikäs, liian sinnikäs.

Laitetaanpa Fedjalle nyt vähän vatsakipuja puoleksi vuodeksi. Laitetaanpa oireisto semmoiseksi, että eipä sitä tunnista erkkikään: ei ripulia, koska silloin case on liian helpoo selvitettäväksi. Ummetusta sen sijaan, niin kukaan ei osaa epäillä Yersinia-bakteeria. Laitetaanpa nyt huvikseen niin paha oireisto, että Fedja lopulta luulee kuolevansa, kun ei pysty syömään muuta kuin kasviksia ja vähän kanaa. Kärsi, kärsi Fedja. Ja minä nauran. Heh, heh. Kylläpäs Fedjaa kivistää.

Vitsin Fedja. Lähti hakemaan apua Paula Heinosta ja antioksidanttiklinikkaa myöten Helsingistä. Teetti ulosteanalyysinkin Amerikassa asti. Ja P.H auttoi. Sen olisi kyllä saanut jättää tekemättä. Teki Fedjalle ruokavalion. Ja se onneton alkoi toipumaan pikku hiljaa. Vaan eipäs ole vieläkään suolisto terve, ei ole. Heh, heh.

Fedja lähti hakemaan aurinkoa Madeiralle. Aika tuskaiselta vaikuttaa Fedjan siellä olo. Eihän hän jaksa oikein muuta kuin mennä keskustaan katsomaan linja-auton aikataulut ja sitten kiristys on jo taattu. Yritti vielä yhteen mandoliinikonserttiinkin mennä. Kaikkea sekin yrittää. No, eksyipäs onneton ja harhautui pimeälle kujalle. Eipäs huomannut polvenkorkuista pylvästä. Hahhaa. Kaatuipas. Ja juuri niin kuin minä halusin. Molemmat polvet sohjoksi. Uskomaton suoritus Fedjalta. Miten voi saada molemmat polvet koukkuun niin voimakkaasti ja iskettyä katuun, että ne reävähtää pahasti molemmat. Uskomaton suoritus. Juuri pääsi sieltä taksille ja hotelliin hautomaan polviaan jäissä. Nöyrtyyköhän jo onneton vai vieläkö pitää lisää ravistaa.

No, laitetaanpas Fedja huvikseen uuteen kolariin. Ensimmäinen tapaturma ei oikein tarpeeksi aiheuttanut hallaa, kun tyyppi edelleen kävelee kahdella jalalla ja pystyy vielä selälläänkin makaamaan ja rentoutumaan. Kolariin, törmäykseen. Ja eihän se Fedja enää edes tajua mitä sille tuli lisää :>. Olisihan noissa edellisissäkin oireissa ollut yhdelle ihmiselle tsih, tsih :>. Mutta alkoipa tajuta lopulta. Hehheh. Eipä ole pystynyt selällään makaamaan sen jälkeen. Kiristää niin kovasti päähän. Ja muistipa sitten, ettei ennen ollut oikean korvan kipua ja lumpsahtelua ja särkyjä kaikkiin sormiin ja puutumisia. Tajusi se, mutta kesti kyllä aikaa. Tämän jälkeen se on kyllä melkeen nujerrettu. Tsihhihh.

Laitetaanpa lisäksi vielä vähän tulehdusta tuonne suolistoon ja hermostoon. Eiköhän se siitä nöyrry pikku hiljaa ja tajua, ettei oikein omilla voimilla selviä tästä kaikesta.

Fedja:
Voin vastata, että olen nöyrtynyt. Olen tajunnut, etten selviä ilman muiden apua tästä kaikesta karmeasta ja kauheasta. Olen tajunnut, etten voi hallita sitä milloin kaadun tai olen kaatumatta. En voi hallita sitä tuleeko minulle kuollettava tauti tai ei. Olen tajunnut, etten hallitse kroppaani ja sen toimintoja. Joku muu sitä hallitsee tällä hetkellä. Eli Armas Kiusaajani, KIITOS KÄYNNISTÄ JA TERVEMENOA!