Sotilaslentokoneet taas surrasivat tässä aamulla. Ovat varmasti nyt siellä Treella.
4-aikaan tabua, kun ei uni tullut. Sitten 10:ltä soi puhelin: fysioterapia perjantain. Yksi todella pehmeää manuaalitekniikkaa taitava fyssari ottaa minut konsultaatioon. Kattotaas nyt, onko mutu vienyt oikeanlaisen fyssarin tykö. Tämä fyssari kummiski niin kiireinen, ettei sille saa tiheämpiä käyntejä. Ja voihan olla, ettei hänen hoitotapansa passaisikaan minulla.
Soiton jälkeen en saanut unta, mutta en kyllä jaksanut nousta ennen kuin nyt.
Eilen menin nukkumaan kiristyksineen päivineen. Ajattelin, että ihme jos tämmöisessä kunnossa nukahtaa. Annoin CST:tä itselleni. Se onnistuu, kun kyljellään laittaa kouran päänsä päälle ja kevyesti koskettaa kalloa. Toisaalta, kun mulla on tuo kiristys, tiedän mihin kohtaan painaa, että kallon kosketus aiheuttaa lievän paineen kiristyskohtaan. En tiedä johtuiko CST:stä vai jostakin muusta, että kroppa n. 1h makuulla olon jälkeen alkoi itsekseen löysätä. Se on hieno tunne, kun vatsa menee rennoksi, selkä menee rennoksi, sillai laakeina alueina. Pääkin helpotti aika lailla, vaikka pahin kyllä jäi valvottamaan. Tämä helpotus tapahtui n. 2-3h aikana, joten hättäinen ei passa olla. CST onnistuessan toimii juuri tällai. Ensin hoito. Sitten jonkun ajan päästä kroppa alkaa relata, alkaa unettaa ja tuntuu, ettei jaksa mitään. Silloin pitäisi painua pehkuihin joksikin aikaa.
keskiviikko 19. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti