Vitutus on tietenkin ihan hirveä, kun joutui käymään läpi kaikki elämänsä hienoimmat hetket ja toteamaan, että bookkiin tuskin enää päivittyy uutta, hauskaa materiaalia. Elämä ennen niskavammaa näytti olleen aika kivaa, suorastaan kadehdittavaa... Niin - verrattuna kuolleena elämiseen mikä tahansa on kivaa.
Ottaa kyllä niin pannuun, jos paraneminen jää kiinni toisesta puolesta. Oikea C2 ja C6 kiertää vaan samaa kehää. Eilisen hedarin jälkeen tänään onkin taas tutusti oikea korva lukossa, rintaranka kipeä ja käsi puutuu. Niin, ja tippuu maasta läpi nätisti kävellessä ja seisoessa. Ja takaraivokin räjähtää. Taitaa yläniska olla pettänyt taas, niinkuin epäilin aiemminkin. Ei muuta kuin makuulle ja teippiä kehiin huomenna. Maanantaina täytynee yrittää allasta paremmalla menestyksellä kuin perjantaina.
Saatana, että nämä lauantait on pahoja, kun muistaa, mitä yleensä on tehnyt lauantaisin. Elänyt... Kyllä voi nuori ihminen olla katkera ja tylsistynyt. No, 1.12. juhlin kaatumisen 8-kuukautispäivää. Siinä mulle tekemistä.
1-vuotispäivänä vois järkkää kavereille kemut, joihin ei luonnollisesti itse ilmesty.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti