sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Munan tuhlausta (Tahdonvoimaa)

Nyt saatana siedätetään, kun on käsketty. Koska pääsin aamulla suht nätisti ylös sängystä, niin ei muuta kuin hommiin. Kaapissa odottaa 6 eilen päiväyksensä ylittänyttä munaa. Hmm.

Mutta ensin pohdintaa... Mitä saatana siinä on, mikä ton hermokudoksen vetää jumiin? Fyssari hokee sitä, että kun siellä ei ole sitä pehmytkudosta, niin se hakee tuen sitten jänteistä ja kalvoista, mutta en mä oikein vielä ole käsittänyt tota kunnolla. Mitä siinä tapahtuu, kun neuraalikudos menee jumiin? Meneekö siis selkäytimen hermojuuret jotenkin tukkoon tai puristuu? Vai selkäytimessä olevat hermot? Vai jänteissä ja nivelsiteissä olevat hermot? No, ihan sama. Ei kai kukaan oikein tarkasti tiedä. :) Mutta niin se on, että tuki ainakin estää sen jumin, koska yläniska ei jakita, kun siellä on sitä paljon kehuttua lihasta apuna.

No niin, sitten takaisin munien kimppuun. Mitäs niistä tekis? Mokkapaloihin ei ollut kaikkia aineksia. Täytekakkua en osaa tehdä. Munakas? - Tylsä. Päätin laajentaa Taistelijat-ravintolan ruokalistaa.

Terveysintoilumus Munauskokkeliimus: Kalanmaksuöljyllä ja kinkku-juusto-pinaatti -täyteellä. Ei suolaa, mausteeksi Pancho Villan burgeriaterian mukana tullutta ranskiskastiketta!

Kyykkyletut a la Tahdonvoimaa:
Maitohappobakteerivalmisteella ja ripauksella sitruunaista kalanmaksaöljyä (hyi helvetti, ei sopinut ollenkaan, piti peittää maku sokerilla!;)valmistetut lätyt, jotka heitetään käännettäessä niskavammaiselle ominaisesti ilmaan ja otetaan takaisin pannulle toisin päin kyykkyasennossa. Osa jauhoista korvataan tietenkin - JOGELLA!

Ps. Täytyy olla ihan hys, hys näistä, koska ukkeli ei syö muuten, jos tietää, että laitan kaikkiin ruokiin terveysvalmisteita. Kjäh, kjäh, nauraisin partaani, jos sellainen ois. Onneksi ei. Tosin en ihmettele vaikka vahvaa risupartaa alkaisi kohta kasvaa, koska onhan musta tullut ihan äijä tän 8 kk:n aikana, mitä oon joutunut taistelemaan kaikkea paskaa vastaan.

Kulta onkin vähän ihmetellyt, kun sen vatsa on toiminut niin hyvin. Mä kattelen kattoon ja oon mukana ihmettelyssä... En ymmärrä, mikä noita äijiä vaivaa, kun asenne on aina: 'Minähän en mitään maitohappovalmisteita suatana käytä' tai 'Pää on irti, en ota lääkettä, enkä me lekuriin, perkele'. Siksi täytyy turvautua näihin 'jippoihin'. ;) Jeps, nyt kyykkimaan lettujen kanssa, kun on otettu taas lepiä tässä välissä! Siedäty neuraalikudos siedäty.

Hyvät sunnuntait itse kullekin. Olkaa kilttejä. Koskaan ei voi tietää, joko pukin pikkuapulaiset kurkkii ikkunoiden takaa ja muistiin merkitsee, onko joku kiltti vaiko tuhma ja lahjat ansaitsee... ;)

Ei kommentteja: