keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Toimii (Tahdonvoimaa)

Huomenta! ;) Meikäläinenkin veti pikkulepoilut tähän väliin hoidon jälkeen. En tiedä, uskaltaisko vielä nousta. CST toimiessaan menee juuri Fedjan kuvaamalla tavalla: aluksi ihan sama, mulla jopa kankeus lisääntyy, ja sit joidenkin tuntien jälkeen alkaa auttaa. Ja yleensä vasta seuraavan 2-3 pvän jälkeen huomaa todelliseneron siihen edelliseen vaiheeseen, missä kroppa oli. Mulla tavallaan CST törkkää paranemista sen verran eteenpäin, että pääsen turvin aina eteenpäin. Sit kunto alkaa hiljalleen rasituksen ja ajan myötä taas hiipua edelliseen vaiheeseen mutta sit onkin jo uusi hoito.

Toivottavasti tämä kierre nyt joskus vaan loppuis. Mutta ihan hyvää tulosta on kuulemma saatu aikaan 15 kerralla! Tänään oli VASTA 15. kerta. Ei uskois, kun tuntuu, että on juossut tuolla ikuisuuden...

Fyssari taas muistutti, että paraneminen nopeutuu loppua kohti. Saas nyt nähdä, kun musta tää junnaa vaan paikoillaan. Mutta ehkä se on omaa kuvitelmaa. Niin, ja kannusti vaikka pikkujouluihin piipahtaan, että piristyy. Totesin, ettei kiinnosta paskan vertaa.

Mitäs sitä nähdä väkisin ketään, kun ei huvita. Jos sais siitä jotain iloa, niin miksei mutta kun on ihan sama. Fiksuna tyttönä täräytin tietty suoraan, etten aio nähdä ketään tai tehdä mitään tai poistua himasta, jollei ole pakko, ennen kuin olen terve. Se keskustelu loppui siihen. ;)

Ei kommentteja: