Maanantaita (Tahdonvoimaa)

Jaahas, taas meni valvomiseksi. Aamu kuusi oli kello, kun nukahdin. Nukuin jo sujuvasti, kunnes heräsin rakkaan mieheni kuorsaukseen aamuyöstä. Ei auta... Vaikka sain sen vaikenemaan, olin jo pirteä kuin peipponen. Ja jumissa. Ja sitten ukkeli unohti vielä avaimet himaan ja soitti mut hereille ovikellolla klo 9, just kun olin nukahtanut. No, uutta yritystä, seuraavaksi heräsin klo 15 ja nappasin puolikkaan Klotriptylin aamulla, että sai paikkoja auki.
Siitä suunnistinkin altaalle, just tulin sieltä. Vaikka olen kuin jumissa, niin toi allas tekee hyvää. En vois kuvitellakaan, etten menisi sinne. Muuten olisin kuin sementtiä.

Hartiat antaa aina vähän periksi, vaikka ne silloin 3 viikkoa sitten jumiutuikin ekan kerran ja eivät ole sen jlk normaalit ollut. Onhan ne ollut parempina tossa matkan varrella muttei kunnossa. Aina enemmän ja vähemmän jumissa tosta C6:sen kohdalta. Ja siitä se hiipii muualle rankaan.

Eiliset lettujen tekemiset, tiskaus ja pudonneen hillon kyykkiminen lattialta eivät oikein ollut hyväksi mutta kun niitäkin pitää tehdä tai ei koskaan tule sitä kestävyyttä.
No, seuraus oli kuitenkin se, että pyörin sängyssä suorastaan tuskissani aamuun asti. Se jumitus, mikä tästä aiheutuu on jotain sellaista, mitä ei voi sanoin kuvata. Vain ne tietää, jotka sen kanssa elävät. Se on ihan erilaista kuin lihasjumitus, vaikka lihaksetkin toki kinnaavat samalla. Voin vain Fedja kuvitella, miltä tuo tuntuu, kun se on päässä/niskassa. Kun hartioissa/rintarangassakin on niin sietämätòn olo, että tekis mieli repiä ne irti. Venyttää putkea niin paljon, että se repeää.Mutta mitä enemmän venyttää, sitä jumimpaan se menee. Eli ei auta kuin levätä, ottaa nappii, oottaa ja alkaa hiljalleen tehdä taas pumppauksia. Ja odottaa keskiviikkoa.

Lämmönsäätelystä: sen olen kanssa huomannut, että kun itse oon pinkeimmilläni, niin mullakaan ei toimi toi patteri. No ei tietenkään, jos autonominen hermosto ei hoida tehtäviään ja verisuonten hermotuksessa on häiriöitä. Pahimpien jumien aikaan luulen jäätyväni pystyyn: Kädet ja jalat ihan valkoiset, eikä auta vaikka tekis mitä. Altaaltakin kun tuun, olen aina ihan jäässä. Autokaan ei ehdi siinä matkalla lämmitä, kun se on vaan 600m. Hitsi, ootan niin että sais tallipaikan muttei taideta saada pitkään aikaan. Aattelen jo kauhuissani talvea ja sitä ikkunoiden raappausta ja hyisiä matkoja autossa. Oon joskus miettinyt sitäkin, että oiskohan tälle hermostolle parempi lämmin ilmasto? Jos lähtis talveksi vaikka Kanarialle. :) Vai sekoaakohan se sitten kokonaan?