Yritystä löytyy (Musti)

Tiedän tiedän, minun pitäisi olla kiltisti sängyn pohjalla ja silti istun tässä koneella pahentaen niskan jumitusta. Tullessani Tampereelta alkoi tuntumaan kipua, ensin hartioissa ja sitten niskan puolella.

En kovin kauaa aikaa keikukkaan tässä, vähemmän kuin Tahdonvoimaa joka on tehnyt taas tekemättömätkin työt. Mutta kyllä oli hyvännäköistä pannaria, kyllä vähän harmittaa kun olen tehnyt vaikka kuinka monta kertaa pannaria ja aina sama tulos. Lätistynyt, sisältä raaka ja päältä palanut. Kuinkahan monella ohjeella olen koittanut ja aina tuo sama tulos, en voi ymmärtää missä teen virheen. Koitan lähi aikoina Tahdonvoiman ohjeella, kiitos siitä, ja kerron julkisesti tällä palstalla kuinka Mustin kävi.

On se aika rankkaa hävitä nuoremmalleen, mutta jos niin tapahtuu olen valmis ottamaan vastaan tappion karvaan kalkin. Kun katselin Tahdonvoiman pannaria, en voinut muuta kuin tilata pizzaa, jotta jotain hyvää olis ollu täälläkin päin suomea. Nyt vatsa on kuin kumipallo, suolet huutavat kilpaa ja luulenpa että joudun ottamaan vanhaa kunnon Samarin jauhetta ja tietenkin Probioottia perään.

On se kummaa, vaikka on täysinäinen olo silti tekis mieli syödä jotain, suklaata, keksiä, karkkia, ylipäänsä jotain äkkimakeaa. Yritän taistella kaikin voimin halujani vastaan, mutta voipa olla että ennenkuin saan tämän edes valmiiksi, kipaisen kaapilla. Tätä se yksinäisyys teettää, ylensyömistä... Mies lähti reilu tunti sitten tienaamaan yö työllä elantoa, jotta Musti voisi nauttia herkkuja mielin määrin.

Päätän jälleen kerran aloittaa laihiksen, mutta tiedän sen varmasti epäonnistuvan, koska jouluhan on pian käsillä. Jos kaikki muut mässäävät laatikoilla, kinkulla, tortuilla, suklaalla, kakuilla, en todellakaan voi vaan katsella sivusta nakertaen kovaa näkkileipää.
Joten laihis saa jäädä uuden vuoden lupaukseksi ja lupauksilla on taipumus olla toteutumatta minun kohdallani.

Ihmeesti ei väsytäkkään vaikka valvottiin Tahdonvoiman kanssa aamu neljään asti. Kello soitti armotta kahdeksalta kotimatkalle ja nyt näyttää siltä että pahin väsymys vaihe on ohi ja jaksaa kukkua hyvinkin sinne aamun pikku tunneille.
Tuliskohan telkasta jotain hyvää ohjelmaa, taidan mennä tsekkaamaan tilanteen. Kahvitkin maistuis välissä ja kaapista löytyy varmaan muutama pala suklaata.
Radiosta kuuluu hyvää musaa, täällä sisällä on lämmintä ja kodikasta kynttilöiden luodessa tunnelmallista valoaan.