Kadonneiden muistojen metsästys (Tahdonvoimaa)

Kuulostaa ihanan talviselta siellä pohjosessa, Fedja! Täällä tulloo, ylläri, vettä. Mutta ihan hyvä niin. Ei tule vielä noita mainitsemiasi jäätymisiä.

Mäkin netistä just kattelin, jos investoisi tuollaiseen (ruotsalaisem?) whiplash-liiton kehittämään Back on Track -lämmityssuojaan, niskalle ja rintarangalle. Mutta enpä ole saanut viikkon vastausta suomalaiselta jälleenmyyjältä, joten antaa olla. Siinä meni kauppa. ;) Hinta oli 35e, tosin sivuilla ei lukenut, mitä kuluja se sisältää, että sinänsä heikko esitys siltä myyjältä.

Hassua huomata, kuinka ton CST:n myötä olen alkanut muistaa ihan mielettömän kauan sitten tapahtuneita asioista kristallinkirkkaasti!

Muistan mm. elävästi, kuinka potkin mökillä sellaista erivärisiä alueita sisältävää pehmeästä muovista tehtyä pallo sellaisissa valkoisissa puuvillaisissa pikkutytön alushousuissa ilman paitaa. Tai teinivuodet: yhtäkkiä kun funtsin niitä matikan tunteja, joista mainitsin viime tekstissä, näin koko luokan, sen oppilaat ja oppikirjatkin mielessäni. Muistan jopa sen sivun siitä kirjasta, missä ne yhtälöparit oli. Ja muutaman esimerkin, mihin niitä käytettiin.

Samoin palautui mieleeni kaikki laulakeikat ex-bändin kanssa, motskariretket Rajasalmen sillalla, hetket aamuyöllä Rosendahlin rannalla yms. seurustelusuhteisiin liittyvät asiat. Siis tosi hassua!

Kun nyt funtsii, niin musta tuntuu ihan siltä, että vikat 10 vuotta oon 'vaan' tehnyt asioita mutta jotenkin siitä tekemisestä on puuttunut ajatus ja joku syvempi 'tarkoitus'. Hirveen vaikea selittää... Siis sillä tavalla tehnyt, että on toiminut tietyllä tavalla, kun on pitänyt toimia niin. Ja sitten on tehnyt asioista ja ratkaisuja, joiden taustalla ei näin jälkikäteen pysty seisomaan muuten kuin rationaalisesta näkökulmasta.

Nyt sitten niihin asioihin alkaa hiljalleen kytkeytyä myös tunteita ja fiiliksiä, jotka silloin aikoinaan oli ihan hukassa. Se on tosi pelottavaa. Monet aikaisemmin tehdyt valinnat tulee nimittäin kyseenalaistettua, koska eihän näin jälkikäteen pysty kuitenkaan muistamaan sen hetkisiä faktoja ja valintaperusteita täydellisesti missään nimessä. Kun ihmiselle on suotu tuo unohtamisen kyky, joka joskus voi myös kääntyä itseään vastaan. Musta tuntuu nyt siltä... Eli periaatteessa ei olisi 'pitänyt' unohtaa tiettyjä asioita, koska johtaa usein huonompaan lopputulokseen kuin asioiden, myös ikävien/surullisten, pohdiskelu.

Ps. Niskavammafoorumilla kokemuksia Back on Trackistä tämän ketjun lopussa.