Kun tulin kotiin paikat alkoi taas aukeilla oikein kunnolla. Pää kääntyy kun pöllöllä, kädet ja jalat on lämpimät, suorastaan kuumat, niska ei tunnu tukkoiselta, kierrot menee nätisti molempiin suuntiin. Lonkat taipuu hienosti.
Mutta silti en vaan ole kunnossa. Joku tässä hommassa klikkaa ja se joku on mun mielestä toi keskikaularanka. Jossei se jumita, niin sitten se heiluu/huojuu. Olen edelleen ihan varma, että se nivelside on irti, mutta fyssari tyrmäs sen ajatukset (taas;) viime kerralla: 'Se on kuule niin vahvasti siellä kiinni, ettei mikään'.
Kyllähän hän ehdotti, että voisin katsoa lekurin kanssa ensi kerralla yhdessä uudestaan MRI-kuvaa, että saan mielenrauhan, mutta enpä mä talliainen lähde epäilemään asiantuntijoiden osaamista. Pakko vaan uskoa, että se on vittumainen tuntohäiriö. Ja toisaalta, kyllähän se aina pahenee silloin, kun niska ja hartiat rasittuu.
Alkaa kyllä tuntua päivät niin pitkiltä tän sairastamisen kanssa. Kun ois muuten jo niin terve, mutta yksi osa kropasta ei toimi. Ja se on eniten perseestä, kun se liippaa niin läheltä, että on terve muttei kuitenkaan ole. Jos mun pitää kestää tätä saatanallista sahausta joku 4 kuukautta, niin tuun ihan hulluksi...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti